Kun Donald Trumpin hallinnon turvallisuuspoliittinen päähuomio kohdistuu Intian valtameren ja Tyynenmeren alueelle, on käynyt selväksi, että Euroopan on otettava aiempaa suurempi vastuu omasta puolustuksestaan.
Yhdysvalloilta puuttuu ainakin toistaiseksi strateginen näkemys suhteiden kehittämisestä eurooppalaisiin liittolaisiin. Tunnettu amerikkalaisprofessori Andrew Michta arvioi, että tämä pakottaa Naton luottamaan Euroopan omaan toimintaan ja erityisesti Saksaan muutoksen keskeisenä veturina.
Mantereen nopeasti muuttuva sisäinen valtadynamiikka suosii nyt yksiselitteisesti Saksaa, joka pyrkii saamaan Pariisin ja Lontoon mukaan uuden eurooppalaisen turvallisuusarkkitehtuurin ytimeen, johtajana Atlantic Council -ajatushautomossa toimiva Michta arvioi Real Clear Defense -uutissivustolla.
Jos tämä perustavanlaatuinen muutos toteutuu, antaisi se Saksalle mahdollisuuden Euroopan turvallisuusarkkitehtuurin yhtenäistämiseen. Ranskan aiemmissa pyrkimyksissä ajettiin ”strategista autonomiaa” ja asetettiin Euroopan unionin turvallisuuspolitiikka tosiasiallisesti vastakkain transatlanttisen liittosuhteen kanssa.
Saksan liittokanslerin Friedrich Merzin lähestymistapa hyödyntäisi sen sijaan sekä Naton rakenteita että EU:n käynnissä olevaa muutosta.
– Lopputuloksena voi olla systeeminen muutos, jossa Berliini on valmis ottamaan johtavan aseman paitsi talouden alalla, jolla se on hallinnut Eurooppaa jo vuosikymmeniä, myös sotilaallisesti. Tämä asettaisi Saksan tavoittelemaan suurvalta-asemaa, jota vahvistaisivat institutionaalisesti yhdistyneen Euroopan yhdistetyt resurssit, Michta toteaa.
Saksa oli Naton tärkein rajavaltio
Naton tulevaisuuden kannalta keskeinen kysymys on hänen mielestään se, pysyykö Yhdysvallat sitoutuneena Eurooppaan, sekä miten Saksan ja Venäjän sekä Saksan ja Kiinan suhteet kehittyvät jatkossa.
Kylmän sodan aikana Saksa oli Naton tärkein rajavaltio. Se liittyi puolustusliittoon vain kymmenen vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen ja oli Naton ja Varsovan liiton välisen taistelun päänäyttämö.
– Bundeswehr muodosti merkittävän osan Euroopan tavanomaisista sotavoimista, ja Saksa isännöi laajaa Yhdysvaltain sotilastukikohtien verkostoa, joka oli rakennettu koulutusta ja tukea varten. Amerikkalaisten tukikohtien olemassaolo Saksassa varmisti, että Moskova ei voinut hyökätä Naton puolustuslinjan yli. Se myös vahvisti Saksan asemaa transatlanttisena suurvaltana, hän muistuttaa.
Saksan nopea uudelleenvarustelu muuttaa olennaisesti Euroopan yleistä sotilaallista tasapainoa, sillä Ranska tai Britannia eivät pysty pysymään Merzin esittäminen menolisäysten tahdissa.
– Lyhyesti sanottuna, kun Yhdysvaltojen vaikutusvalta Euroopassa heikkenee – ja meneillään oleva asevoimien uudelleenjärjestely todennäköisesti johtaa amerikkalaisten joukkojen vähentämiseen mantereella – Saksan suhteellinen sotilaallinen ylivoima muihin Nato- ja EU-maihin nähden tarkoittaa sitä, että maa saa jopa suhteettoman suuren poliittisen vaikutusvallan siihen, millaiseksi Euroopan tulevaisuus muotoutuu, Andrew Michta sanoo.
Ennen nykyistä tehtäväänsä Andrew Michta on toiminut muun muassa George C. Marshall European Center -instituutin kansainvälisten suhteiden laitoksen dekaanina sekä professorina Yhdysvaltain laivastoakatemiassa.
