Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on todennut Yhdysvaltojen tukevan Ukrainaa niin kauan kuin sille on tarvetta. Asia ei välttämättä kuitenkaan ole jatkossa Bidenin käsissä: ensi vuoden marraskuussa Yhdysvalloissa äänestetään seuraavasta presidentistä. Tämä on yksi syy – mutta ei tärkein – miksi Euroopan on otettava vuonna 2024 johtajuus Ukrainan tukemisessa. Ennen kaikkea Euroopan itsensä takia.
Venäjän laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainan suvereniteetin riistämiseksi on takana kohta kaksi vuotta. Pitkäaikaisen jäätyneen sodan mahdollisuus lisääntyy. Se ei ole hyvä asia Euroopalle eikä myöskään Suomen turvallisuudelle.
Euroopassa ei vieläkään ole kunnolla ymmärretty käynnissä olevan sodan vakavuutta ja kokonaisvaltaisia vaikutuksia. Euroopassa elää edelleen harhakuvitelma siitä, että sota on pian ohi ja rauha koittaa, kunhan Ukrainaa ”tuetaan vähän kerrallaan, riittävästi mutta ei liikaa.” Vladimir Putin puolestaan tietää ajan olevan hänen puolellaan. Ajan kuluessa kiinnostus ja tuki Ukrainalle vähenee. Venäjällä ei ole kiire mihinkään, ja suurista tappioista huolimatta se voi jatkaa sotaa lähes loputtomiin.
Sodan eturintamassa on Eurooppa, ei Yhdysvallat. Maantieteellisiä tosiasioita ei voi paeta. Sodan lopputulos Ukrainassa määrittää Euroopan turvallisuuden tulevaisuuden. Vuonna 2024 Euroopan on viimein otettava johtajuus, jotta Ukrainan voitto toteutuu.
Venäjä ei ole luovuttamassa, päinvastoin. Niin kauan kuin Kremlissä uskotaan, että sotilaallinen menestys ja voitto sodassa on mahdollista, Putin ei tosissaan neuvottelupöytään mene – vaan jatkaa sotaa. Tämä perustava ymmärrys on syytä pitää tiukasti mielessä, kun mietitään Ukrainan tukea ja Euroopan tulevaisuutta. Tämä olisi aika viimein ymmärtää jokaisessa päättävässä pöydässä ympäri Euroopan.
Pakotteista huolimatta Venäjä on yhteiskuntana siirtynyt sotatalouteen ja onnistunut voimistamaan sotateollisuuttaan. Tässä todellisuudessa Venäjä kykenee toimimaan vielä vuosia, samalla pyrkien saamaan sotamateriaalitukea ulkomailta. Voimasuhde on kääntynyt Venäjän puolelle.
Esimerkiksi Euroopan unioni ei ole kyennyt toimittamaan Ukrainalle lupaamiaan ja Ukrainan kipeästi kaipaamia tykistöammuksia, mikä on johtanut siihen, että tällä hetkellä Venäjä ampuu 25 000–30 000 ammusta joka päivä, Ukraina vain noin 7 000. Numerot kertovat, että nykytilanteessa ajan kuluminen on Venäjän puolella. Jos Eurooppa ei kykene merkittävästi vahvistamaan puolustusteollisuuttaan ja -tuotantoaan, lähettää tämä kyvyttömyys viestin Euroopan heikkoudesta Venäjän lisäksi myös muun muassa Kiinan suuntaan. Se nakertaisi Euroopan uskottavuutta laajemminkin.
Sota päättyy aikanaan rauhanneuvotteluihin. Pysyvä rauha saavutetaan vain, jos Ukraina ei joudu heikon sotilaallisen asemansa takia tekemään kompromisseja. Silloin ei neuvoteltaisi todellista pitkäkestoista rauhaa, ainoastaan muodollista käytännön tulitaukoa. Eikä tämän toteaminen ei ole sodanlietsontaa vaan realismia. Tällä hetkellä Kreml pyrkii ohjaamaan länsimaiden huomion hypoteettisiin tulitaukoneuvotteluihin sen sijaan, että huomio olisi keskitetty siihen, että Ukrainalla oli riittävästi tarvitsemaansa asemateriaalia tukenaan.
Johtajuus edellyttää eurooppalaisten rivien määrätietoista tiivistämistä. Länsimaiden yhtenäisyys on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Ja jos ei länsimaiden riveissä halua olla tai yhteisten arvojen pohjalta toimia, on syytä poistua joukosta.
Avainasemassa ovat paitsi poliittinen yhtenäisyys ja eurooppalaisen puolustusteollisuuden vahvistaminen, myös Venäjän sanktioiden kiristäminen ja niiden käytännön toteuttaminen. Edelleen Venäjän aseteollisuuden koneisiin päätyy länsimaisia osia. Iran puolestaan on sopinut toimittavansa vuoteen 2025 mennessä 6 000 dronea Venäjälle. Näiden asehanojen sulkeminen on tärkeää.
Lisää hikipisaroita Kremlin otsalle saataisiin myös päättäväisellä Ukrainan EU-jäsenyyden edistämisellä, kun Eurooppa-neuvosto päätti 14. joulukuuta aloittaa jäsenyysneuvottelut Ukrainan kanssa. Kyse on vahvasta viestistä Ukrainalle – ja Venäjälle – että Ukrainan paikka on läntisessä arvoyhteisössä. Lisäksi länsimaiden on pikaisesti tehtävä päätös Venäjältä jäädytetyn 300 miljardin dollarin käyttämisestä Ukrainan tukemiseen.
Vanha viisaus toteaa: ”Jos uskoo, keksii keinot, mutta jos ei usko, keksii selitykset.” Selittelyjen aika on Euroopassa ohi. Kyse on poliittisesta tahdosta. Esimerkiksi Saksan bruttokansantuote on lähes kaksi kertaa Venäjän kokoinen, ja EU:n BKT yhteensä seitsenkertainen Venäjään verrattuna.
Euroopan toimilla on vaikutuksensa koko maailman tulevaisuuteen. Muut autoritaariset valtiot ovat kiinnostuneita siitä, miten länsimaailma suhteutuu Ukrainan kohtaloon ja kuinka sitoutuneita apuun ollaan.
Ukraina on kuitenkin viime kädessä se, joka sotatoimet toteuttaa. Länsimaissa päätökset tehdään lämpimissä neuvotteluhuoneissa, ja nyt on tehtävä päätöksiä, jotta inhimillinen katastrofi Ukrainassa saadaan päättymään. Ukrainan puolittainen tukeminen tai hylkääminen tarkoittaisi enemmän ja laajempaa sotaa jatkossa. Sotaa ei saa päästää leviämään, vaan se tulee päättää Ukrainassa.
Nyt tarvittavaa Euroopan johtajuutta kiitetään varmasti myöhemmin – rauhan kiitoksena.
