Ukrainan asevoimien riveissä on taistellut kevään 2022 jälkeen tuhansia ulkomaalaisia vapaaehtoisia, joista koottu Kansainvälinen legioona on ollut mukana monissa sodan kiivaimmista taisteluista.
Vapaaehtoisia on sijoitettu myös muihin yksiköihin. Kolme kanadalaista miestä liittyi Ukrainan 3. rynnäkköprikaatiin, joka muodostettiin kokoamalla yhteen pienempiä Azov-erikoisjoukkojen yksiköitä.
Kaksi kanadalaista sai tulikasteensa keväällä 2024, jolloin Donetskin alueella sijaitsevan Avdijivkan puolustajien tilanne oli käymässä kriittiseksi. Venäläisjoukot olivat yrittäneet tunkeutua kaupunkiin ja sen ympäristöön jo lokakuusta 2023 lähtien raskaista tappioista huolimatta.
Ukrainan 3. rynnäkköprikaati lähetettiin helmikuussa alueelle suojaamaan taktista vetäytymistä uusiin puolustusasemiin. Vastassa oli ylivoimainen vihollinen, jonka etenemistä tuettiin tykistöllä ja ilmavoimien liitopommeilla.
Eräs vapaaehtoisista sanoo Kansainvälisen legioonan julkaisemalla videolla, että näkymä taistelukentällä toi mieleen dokumentit Vietnamin sodasta.
Konekivääriampujan avustajana toimiva, ”Bandiitti”-kutsumanimellä esittäytyvä vapaaehtoinen kertoo uusien sotilaiden saaneen koulutusta muun muassa ampumaradalla ennen etulinjaan siirtymistä. ”Peitsi”-kutsumanimellä tunnettu vapaaehtoinen toimi PKM-konekivääriampujana.
– Tehtävämme oli suorittaa vastahyökkäys ja pidätellä venäläisiä, jotta muut ukrainalaiset pääsivät pois saarrostuksesta, sotilas kertoo.
Kolmas vapaaehtoinen oli taistelun aikaan lennokkiyksikössä. Tehtävä ei ollut yhtään turvallisempi, sillä droonioperaattorit ovat prioriteettikohde venäläisille.
– He heittivät kaiken meitä vastaan. Lyhyen Avdijivka-kokemukseni perustella voin sanoa, että en ollut nähnyt koskaan niin suuria räjähdyksiä edes elokuvissa, kanadalaismies kertoo.
”Peitsellä” oli aiempaa taistelukokemusta viime vuoden puolelta, jolloin hän oli sijoitettuna Vuhledarin rintamalle. Tykistökeskityksiin oli tietyllä tavalla tottunut, mutta kevään taistelut olivat hänen mukaansa siitä huolimatta ”hullumpia ja intensiivisempiä” kuin aiemmin.
Joukot lastattiin M113-miehistönkuljetusvaunuun, joka lähestyi Avdijivkaa aamukolmen tienoilla. Huoltotie oli muuttunut yhä vaarallisemmaksi. Venäläisjoukkojen ampumat luodit kimpoilivat ajoneuvon panssarista sen ajaessa kohteeseensa.
Miehet kävelivät loppumatkan eli noin neljä kilometriä mudassa ja lumessa. Tykistöpommitus oli jatkuvaa. Taustalla näkyi tuhoutunut kaupunki.
Lennokkioperaattori näki venäläiskoneen pudottaman liitopommin, joka räjähti vain noin 30 metrin päässä. Hänen mukaansa näkymä oli kuin hidastetusta elokuvasta.
– En voinut uskoa silmiäni. Taivaalle nousi uskomaton määrä maata, mies kertoo.
Yksikkö ajautui aamupäivällä kosketukseen venäläisjoukkojen kanssa.
– He juoksivat edessämme olevan aidan ohi. Bandiitti ja minä olimme asemissa yhdessä huoneessa ja tarkkailimme aitaa. Hän avasi tulen. Havahduin itsekin siihen, että tilanteeseen pitää reagoida. Otin PKM-konekiväärini, joka ampui yhden laukauksen ja jumiutui, Peitsi kertoo.
– Se on melko kammottava tilanne, kun sinua ammutaan, mies jatkaa.
Hän kertoo vaihtaneensa paikkaa toisen sotilaan kanssa ja keränneensä pussiin käsikranaatteja, koska konekivääri oli korjausyrityksestä huolimatta käyttökelvoton. Kranaateille ei ollut lopulta tarvetta. Hän lisäksi auttoi muita sotilaita täyttämällä näiden lippaita.
Toinen vapaaehtoinen huomasi, että kolme venäläistä taivutti aitaa päästäkseen sen läpi. Hän asetti aseensa sarjatulelle.
– On hyvä huomioida, että tämä oli 20 metrin päässä. Tähtäsin aseellani, yksi heistä katsoi kohti minua täysin kauhistuneella ilmeellä.
– Hän tarttui aitaan ja yritti päästä taaksepäin, mutta muut venäläiset työnsivät häntä edelleen eteenpäin. Surmasin kaikki kolme, kanadalaismies kertoo.
