Suomi ja noin 140 muuta maata allekirjoittaa sopimuksen Kumamotossa Japanissa. Sopimus on erityisen tärkeä Suomelle ja arktisille maille, sillä elohopea on kaukokulkeutuva ja polaarialueille kertyvä aine.
Yleissopimuksen tavoitteena on suojella ihmisten terveyttä ja ympäristöä vähentämällä ihmisen toiminnan aiheuttamaa altistumista elohopealle. Elohopean orgaaniset yhdisteet ovat biokertyviä ja erittäin myrkyllistä ihmisille ja ympäristölle.
Esimerkiksi arktisen alueen nisäkkäiden elohopeapitoisuuden arvioidaan jopa kymmenkertaistuneen viimeisen kahdensadan vuoden aikana ilman ja merivirtojen kautta kulkeutuvan elohopean johdosta. Alkuperäiskansojen altistuminen elohopealle on lisääntynyt vastaavasti.
Niin sanotun Minamatan yleissopimuksen osapuolet vähentävät eri keinoin myös amalgaamin käyttöä hampaiden paikkauksessa. Suomessa tehdään noin kolme prosenttia kaikista hammaspaikkauksista amalgaamilla.
Elohopean käyttö kloorialkaliteollisuudessa lopetetaan vuoteen 2025 mennessä. Eurooppalainen kloorialkaliteollisuus (Euro Chlor) on antanut vapaaehtoisen sitoumuksen elohopeakennomenetelmästä luopumiseksi vuonna 2020. Suomessa toimii yksi tätä menetelmää käyttävä laitos, jonka ympäristöluvassa on edellytetty menetelmästä luopumista vuodesta 2015 alkaen.
Elohopean päästöjä hiilenpoltosta, sementintuotannosta, ei-rautametallien tuotannosta ja jätteenpoltosta ilmaan rajoitetaan. Hiilenpolton päästöt Aasiassa ovat merkittävä ympäristössä esiintyvän elohopean lähde. Elohopean käyttöä pienen mittakaavan kullankaivussa sekä toiminnan päästöjä vähennetään kansallisten toimintaohjelmien sekä yhteistyön ja tiedonvaihdon avulla.
Suomelle ei tule yleissopimuksesta merkittäviä uusia velvoitteita, koska elohopean haittojen rajoittamista sääntelevät Euroopan unionin säädökset sisältävät jo yleissopimuksen määräyksiä vastaavat vaatimukset. Yleissopimus astunee voimaan noin vuonna 2018, kun 50 maata on ratifioinut sen.
