Suomessa pitäisi keventää työn verotusta ja alentaa marginaaliverokantoja, sanoo Keskuskauppakamari, joka on laatinut ehdotuksensa kasvua tukevaksi veroreformiksi.
Verouudistuksessa tavoitteena olisi muuttaa verotuksen rakennetta siirtämällä verotuksen painopistettä kolmella miljardilla eurolla pois talouskasvun kannalta haitallisimmista veroista. Tämä tapahtuisi keventämällä työnteon verotusta, alentamalla yritysten voittojen verotusta, osinkoverojärjestelmää uudistamalla sekä perintö- ja lahjaverotuksesta luopumalla.
Osa veronkevennyksistä olisi julkaisun mukaan itserahoittavia eli ne voitaisiin rahoittaa taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyessä veropohjien kasvulla. Lähes puolet eli noin 1,3 miljardia euroa veroreformin aiheuttamista lyhyen aikavälin verotuottomenetyksistä kompensoitaisiin haittaverojen kiristämisillä ja indeksoinneilla sekä ansiotuloveropohjaa tiivistämällä.
– Veroreformin dynaamiset vaikutukset huomioiden pidemmällä aikavälillä sen vaikutukset voidaan arvioida kustannusneutraaleiksi ja kasvuvaikutukset talouteen huomattavan positiivisiksi, selvitys katsoo.
Työn verotuksen yleiseksi keventämiseksi valtion tuloveroasteikon kaikissa tuloluokissa tulisi toteuttaa yhden prosenttiyksikön veronalennus.
Ansiotulojen ylin 60 prosentin marginaaliverokanta tulisi laskea 50 prosenttiin. Tämä toimi rahoittaisi julkaisun mukaan itse itsensä jopa lähes sataprosenttisesti, kuten Ruotsissa tapahtui kun ylimpiä marginaaliveroprosentteja alennettiin viidellä prosenttiyksiköllä vuonna 2020.
Yhteisöveroa esitetään kevennettäväksi 18 prosenttiin.
– Vaikka yhteisöveron alentamisen merkityksestä esimerkiksi investointeihin voidaan esittää erisuuntaisia arvioita, sillä on kiistatta merkitystä Suomen kilpailukykyyn yritysten ja konsernien sijaintipaikkana, julkaisu mainitsee.
Listaamattomien yhtiöiden jakamiin osinkoihin sovellettava verojärjestelmä tulisi muuttaa neutraalimmaksi pääomien tehokkaammaksi kohdentumiseksi taloudessa, myös tämä muutos olisi Keskuskauppakamarin mukaan kustannusneutraali.
Linjauksiin kuuluu myös perintö- ja lahjaveron poistaminen neljän vuoden siirtymäajalla, jonka aikana olisi mahdollista valita perintö- ja lahjaveron tai luovutusvoittoveron välillä. Arvioidut noin puolen miljardin vuotuiset verotuottomenetykset korvautuisivat pidemmällä aikavälillä omaisuuden luovutusvoittoverojen kasvulla, kun perintöinä ja lahjoina saatua omaisuutta luovutettaisiin.
Ansiotuloveron laskeminen prosenttiyksiköllä toisi arvion mukaan 1,3 miljardin veromenetykset ja yhteisöverokannan lasku 750 miljoonan euron veromenetyksen. Verouudistusta rahoitettaisiin muun muassa haittaverojen kiristyksellä.
Keskuskauppakamarin mukaan esimerkiksi tupakka- ja alkoholiveron kiristyksillä voidaan jatkossakin kerätä esimerkiksi 300 miljoonan euron lisäverotuotot kohdistamalla kiristyksiä myös muun muassa nikotiinipusseihin ja sähkösavukenesteisiin.
Monet valmiste- ja liikenneverot ovat määräperusteisia (esim. sentti/litra) veroja, jolloin niiden taso ei seuraa yleistä hinta- ja tulokehitystä. Verotuksen reaalisen tason säilyttäminen vaatisi säännöllisiä korotuksia nimellisiin verotasoihin ja tämä voitaisiin toteuttaa sitomalla verotasot indeksiin.
– Jos valmiste- ja liikenneveroja sidottaisiin kuluttajahinta- tai ansiotasoindeksiin verotuottoja voitaisiin kasvattaa jopa 800 miljoonalla eurolla, julkaisussa lasketaan.
Veropohjaa voitaisiin tiivistää esimerkiksi laskemalla työmatkoista maksettavien kilometrikorvausten määrää lähemmäs tosiasiallisia käyttökustannuksia ja muuttamalla vakituisen kodin ja työpaikan välisten matkakustannusten vähennysoikeus nykyistä kaavamaisemmaksi. Näillä muutoksilla voitaisiin saavuttaa arviolta 200 miljoonan euron lisäverotuotot.
Ajamisesta maksettaisiin kilometrien mukaan
Myös liikenteen rahoitus ja verotus pitäisi Keskuskauppakamarin mukaan mullistaa täysin, sillä tiestö kärsii kroonisesta korjausvelasta ja liikenteen erillisverotulot vähenevät sähköistymisen edetessä. Ratkaisuksi esitetään liikenteen päästökauppatulojen ohjaamista liikennesektorin käyttövoimamurroksen nopeuttamiseen, uutta valtio-omisteista väyläyhtiötä sekä tieliikenteen kilometripohjaisen maksujärjestelmän käyttöönottoa.
Kilometripohjainen verotus perustuisi ajettujen kilometrien määrään ja olisi suunniteltavissa siten, että verotuksen tasossa otetaan huomioon matkan ajankohta, liikenneympäristö ja ajoneuvon päästöt ja kulutus.
Kilometriveroon siirryttäessä autojen hankinnan vero poistettaisiin ja ajoneuvo- ja polttoaineveroa laskettaisiin. Kilometripohjaisen verotuksen suunnittelussa on mahdollista eriyttää ammattimaisen liikenteen verotus henkilöliikenteestä.
Tiestöstä huolehtimiseen perustettava valtionyhtiö voisi hyödyntää kilometriverotuottoja väylien kunnossapidon ja kehittämisen rahoittamiseen.
Keskuskauppakamarin mukaan kilometriveron käyttöönotto edellyttää, että nykyinen liikenteen verotus samalla alenisi vastaavassa suhteessa ja että markkinoilla on maksujen perimiseen toimiva, edullinen ja tietoturvallinen järjestelmä. Nämä ovat aiemmin olleet kompastuskiviä, mutta sekä regulaatio että teknologia ovat viime vuosina kehittyneet. Eri maissa toteutetuista tiemaksujärjestelmistä on kertynyt paljon kokemuksia, joita on mahdollista hyödyntää järjestelmän suunnittelussa.
