Amerikkalaisen CNAS-ajatuspajan johtaja Richard Fontainen mukaan Iranin konfliktissa on edelleen merkittävä eskalaation riski, eikä nopeaa loppua ole näkyvissä. Vaikutukset energiamarkkinoille voivat nousta valtaviksi.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on väittänyt hallintonsa käyneen rakentavia keskusteluita Teheranin kanssa, vaikka tiedot onkin kiistetty Iranin puolelta. Valkoisen talon tiedetään lähettäneen Pakistanin kautta 15-kohtaisen rauhansuunnitelman.
Lähi-idän alueelle on samalla lähetetty lähes 10 000 merijalkaväen ja maahanlaskujoukkojen sotilasta mahdollista maaoperaatiota varten.
Fontainen mukaan Yhdysvaltain ja Iranin toimissa on diplomatian sijasta kyse pikemminkin sodanaikaisista asemoinnista. Osapuolet esittävät maksimaalisia vaatimuksia ja pyrkivät saamaan toisen osapuolen näyttämään heikolta.
Todelliset neuvottelut voivat käynnistyä vasta myöhemmin eli todennäköisesti lisätaistelujen jälkeen.
– Olisi hienoa, jos Iran suostuisi Yhdysvaltain tämänhetkisiin vaatimuksiin ydinaseiden, ohjusten ja esimerkiksi miliisiryhmien suhteen. Mutta näin ei tule tapahtumaan, Richard Fontaine kirjoittaa X:ssä.
Diplomatia toimii asiantuntijan mukaan tällä hetkellä ennen kaikkea ajan ostamisena. Yhdysvallat kokoaa alueelle lisää sotilaallista voimaa julkisen keskustelun keskittyessä neuvotteluihin.
Keskeinen kysymys on Hormuzinsalmi, jonka sulkeutuminen vaikuttaa suoraan globaaliin energiatalouteen. Fontaine huomauttaa, että Khargin saaren miehittämisen kaltainen yksittäinen operaatio ei välttämättä avaa merireittiä. Todennäköisempi ratkaisu voi löytyä muista sotilaallisista toimista Iranin rannikolla.
Asiantuntija varoittaa konfliktin leviämisestä. Hänen mukaansa Persianlahden arabimaat voivat liittyä taisteluihin, Jemenin huthit voivat estää liikenteen Bab el-Mandebin salmessa ja Israel voi laajentaa operaatioitaan Libanoniin. Samalla Irakin shiialaiset aseryhmät voivat aktivoitua. Energiainfrastruktuuri olisi altis uusille ja entistä tuhoisimmille iskuille.
Valkoisen talon tavoitteet ovat jo muuttuneet sodan aikana. Alkuperäiset puheet hallinnonvaihdosta ja ehdottomasta antautumisesta ovat jääneet pois, ja nyt keskiössä on Iranin ydinohjelman pysäyttäminen. Richard Fontaine pitää tätä ongelmallisena.
– Tavoitteen pitäisi olla Iranin kyvykkyyksien heikentäminen, ei sen tahdon muuttaminen, hän kirjoittaa.
Sotatoimien lopettaminen ei myöskään ratkaise suurinta ongelmaa, jos Hormuzinsalmi pysyy suljettuna. Vaikka Yhdysvallat saavuttaisi sotilaalliset tavoitteensa lähiviikkoina, energiamarkkinoiden häiriöt jatkuisivat.
Salmen avaamisen jälkeen Yhdysvallat todennäköisesti pyrkii turvaamaan liikenteen kansainvälisellä koalitiolla. Tämä edellyttäisi liittolaisten tukea. Nykyinen lähestymistapa, jossa heitä solvataan ja uhkaillaan, ei ole erityisen tuottelias.
– Presidentin ei ole helppo esittää asiaa onnistumisena. Kaikki tietävät, onko salmi suljettu vai ei, onko öljyn hinta edelleen korkealla, ja jatkuvatko maailmantalouden häiriöt, Fontaine sanoo.
Hän arvioi, että konfliktin lopputulos voi muistuttaa Irakin tilannetta 1990-luvulla. Sodan jälkeen alueelle voi jäädä heikentynyt mutta vihamielinen hallinto, jonka patoaminen vaatii pitkään jatkuvaa sotilaallista läsnäoloa ja pakotteita.
Kenraalimajuri evp., europarlamentaarikko Pekka Toveri (kok./EPP) on samoilla linjoilla Fontainen arvion kanssa.
– Trumpin hallinnolla ei ole aavistustakaan, kuinka syvälle suohon ovat itsensä ajaneet. Näitä vahinkoja joutuu vielä useampi presidentti korjaamaan, Toveri toteaa.