Kokoomuksen kanssa kilpaa käyvien puolueiden puheenjohtajat olivat huonosti informoituja Alexander Stubbin mahdollisuuksista tulla valituksi puheenjohtajaksi ja sitä kautta pääministeriksi. Heidät yllätettiin ikään kuin housut kintuissa ja lausunnot olivat sen mukaisia.
Suomalaiseen kotikasvatukseen kuuluu oleellisesti, että kun kanssaihminen saavuttaa jotakin, asiasta lausutaan kannustavasti ja positiivisesti, vaikka kyse olisi poliittisesta kilpakumppanista. Nyt Juha Sipilä jutteli säärikarvoista ja Timo Soini käytti iänikuista Nato-haukkakorttia. Lausunnot menivät korrektiusnäkökulmasta yli korkeintaan rimaa hipoen.
Toisaalta reaktiot ovat ymmärrettäviä. Ihminen, joka pelkää, puhuu varomattomasti. Sipilä ja Soini tajusivat, että saivat kilpailijakseen puheenjohtajan, joka valmistautuu jokaiseen koitokseen huippu-urheilijan pedanttisuudella. Kevään eduskuntavaalien ykköspaikasta tulee todellinen politiikkamaraton, eikä perussuomalaistenkaan kolmossija ole kirkossa kuulutettu. Vaaleihin mennessä voi tapahtua monia asioita.
Stubbin kokoomukseen on valinnan jälkeen yritetty lyödä oikeistolaistuneen puolueen leima. Monet kommentaattorit ovat oppineet politiikan perusasiat 1970-luvulla, jolloin sana vasemmisto merkitsi edistyksellisyyttä ja sana oikeisto kuului enemmän kiroiluosaston puolelle. Onkin korkea aika irrottautua menneen maailman termeistä.
Stubb on kenties ensimmäinen suomalainen poliittinen johtaja, joka edustaa sillä tavoin uutta ajattelua, että perinteinen politiikan sanasto ei häneen istu. En tiedä, kuinka tietoinen kokoomuksen puoluekokousväki tässä suhteessa oli, mutta Stubbin valinnalla se otti ensimmäisenä suomalaisena puolueena selkeän loikan tulevaisuuteen.
Uusi puheenjohtaja ja pääministeri saa viettää muutaman viikon poliittista kuherruskuukautta, sitten alkaa arki. Toki minihallitusneuvotteluissa taitaa olla arkea jo ihan kättelyssä. Joka tapauksessa puolueväen pitää varautua siihen, että viimeistään alkusyksystä media rupeaa kriittiseksi: miksi ei ole tehty tuota, miksi ei ole toteutettu tätä?
Suomessa on niin laajapohjainen hallitus, että suuria loikkia ei toteuta kukaan. Meitä ei voi tässä suhteessa verrata kaksipuoluemaihin, joissa puoluehallituksen päätöksistä tulee hallituksen lakiehdotuksia.
Mutta ainakin yhdessä suhteessa Alex Stubb on raikas tuulahdus suomalaisessa hiukan kuivakkaassa poliittisessa elämässä. Suomi tarvitsee tulevaisuuden uskoa ja positiivisuutta. Hiukan niin kuin Robbie van Persien puskumaali. Ei sellainen aina onnistu, mutta Persie osoitti, että kannattaa yrittää. Ennemmin tai myöhemmin se palkitaan.
