New Yorkista käsin toimiva amerikkalainen Vox-media nostaa julkaisussaan Suomen esimerkiksi valtiosta, joka pystyi säilyttämään toimivan demokratian 1900-luvulla kommunismin ja fasismin ristipaineessa.
Entisen presidentti Kaarlo Juho Ståhlbergin kyyditys Helsingistä Joensuuhun mainitaan käännekohtana, jonka myötä radikaalin Lapuan liikkeen suosio alkoi hiipua. Sitä kuvaillaan ”väkivaltaiseksi ja konservatiiviseksi” liikkeeksi, joka melkein ajoi Suomen autoritarismiin.
Videolla näytetään vanha uutisfilmi, jossa Suomen todetaan ”pysäyttäneen ympäri Eurooppaa pyyhkivät vaaralliset poliittiset virtaukset”. Toisessa aikalaisfilmissä kerrotaan, kuinka ”Suomi irtautui punaisesta Venäjästä ja tuhosi punaiset armottomasti omasta maastaan” ennen itsenäistymistään.
Voxin reportaasissa pohditaan, voiko Suomen historia toimia hyödyllisenä esimerkkinä myös muulle maailmalle nykyajan autoritarismin suhteen.
– Pitkin 1920-luvulla oli nähtävillä tyytymättömyyttä tasavaltaa kohtaan, historiantutkija Oula Silvennoinen sanoo amerikkalaismedialle.
Vuosi 1929 nostetaan tärkeäksi käännekohdaksi. Kommunistisen nuorisojärjestön provokatiivinen tilaisuus Lapualla aiheutti voimakkaan vastareaktion, jonka myötä Vihtori Kosolan johtama väkijoukko hajotti niin sanotut haastejuhlat väkivaltaisesti. Tätä seurasi Lapuan kansalaiskokous, jossa antikommunistinen liike perustettiin.
Vuoden päästä Lapuan liikkeellä oli kannattajia ympäri maata. Äärioikeiston ohella tukea tuli poliittiselta eliitiltä ja liike-elämän johdolta. Monet poliitikot ajattelivat voivansa hyödyntää liikkeen tarmoa omiin päämääriinsä.
Suojeluskuntalaiset olivat samoilla linjoilla antikommunismin suhteen, mutta eivät jakaneet aktivistien näkemyksiä autoritaarisen johdon tarpeesta.
Heinäkuussa 1930 järjestetty talonpoikaismarssi sai inspiraationsa Italiasta, jossa Benito Mussolini oli päässyt valtaan marssittuaan tukijoidensa kanssa Roomaan.
– Rooman marssin merkitystä ei voi sivuuttaa. Sillä oli vaikutusta koko Euroopan äärioikeistoon, Silvennoinen sanoo.
Talonpoikaismarssi ei sen sijaan johtanut vallankaappaukseen. Suomen hallitus keskusteli Lapuan liikkeen aktivistien kanssa ja ajoi läpi lakimuutokset, joilla pyrittiin estämään kommunistien toiminta maassa.
Liikkeen toimintaa leimasivat äärilaidan väkivalta ja kidnappaukset eli niin sanotut kyyditykset. Niiden viestinä oli, etteivät kommunisteina pidetyt henkilöt kuulu Suomeen.
K. J. Ståhlbergin kyyditys 14. lokakuuta 1930 osoittautui merkittäväksi poliittiseksi tappioksi Lapuan liikkeelle. Suomen ensimmäisen presidentin kyyditys oli monien mielestä ylilyönti.
– Se oli selvästi provokaatio, joka oli liikaa jopa heidän omille kannattajilleen. Se merkitsi liikkeen alamäen alkua, tutkija sanoo.
Lapuan liike tuki Pehr Evind Svinhufvudin kampanjaa presidentiksi. Svinhufvud asettui kuitenkin tasavallan, laillisuuden ja oikeusvaltion tueksi.
Vuonna 1932 aktivistit aloittivat epätoivossaan Mäntsälän kapinan. Sen tavoitteena oli koota suojeluskuntalaisia marssille Helsinkiin vallankaappauksen toteuttamiseksi. Suojeluskuntalaiset eivät vastanneet kapinakutsuun. Viimeisenä niittinä P.E. Svinhufvud kehotti ryhmää laskemaan aseensa ja palaamaan kotiinsa.
Lapuan liike menetti kansanjoukkojen, poliitikkojen ja asevoimien tuen. Sen toiminta kiellettiin. Amerikkalaismedia huomauttaa Suomen selviytyneen demokratiana myös toisen maailmansodan tapahtumista.
Voxin mukaan 1920- ja 1930-luvun tapahtumilla on epämukavia yhtymäkohtia Yhdysvaltain poliittiseen kehitykseen viime vuosien aikana. Julkaisussa nostetaan esiin kongressitalon valtaus tammikuussa 2021.
Chicagon yliopiston professori Aziz Huqin mukaan demokratia on pohjimmiltaan kansanvaltaa, vaaleja ja kansalaistoimintaa.
– Mutta kansan osallistumisen ja kansanvaltaisen päätöksenteon ylläpitämiseksi on oltava muita kuin vaaleilla valittuja henkilöitä, jotka vahtivat rajojen noudattamista. Tämä nostaa esille sen, kuka näitä nimityksiä tekee, professori sanoo.
Yhdysvaltain kannalta tärkeää on, että kaksipuoluejärjestelmän poliittisten toimijoiden ohella terve demokratia tarvitsee tuekseen lukuisia muita instituutioita. Amerikkalaismedian mukaan Lapuan liikkeen epäonnistumista selittää se, että sen toiminta muuttui liian nopeasti väkivaltaiseksi ja radikaaliksi. Massojen ohella poliittisen eliitin tuki katosi.
– Muistamme Italian fasistit ja Saksan natsit, mutta todellisuudessa lähes kaikissa Euroopan maissa oli omat äärioikeistolaiset liikkeensä. Järjestöjä, jotka kaikki haaveilivat valtiovallan haltuunottamisesta väkivallalla tai muilla keinoin. Lähes kaikki niistä epäonnistuivat, Oula Silvennoinen huomauttaa.
