Suomessa on keskusteltu viime aikoina siitä, voisiko valtion alijäämäistä budjettia kohentaa leikkaamalla eläkkeistä.
Kansanedustaja Susanne Päivärinnan (kok.) mukaan väite on kyseenalainen. Hän huomauttaa, että eläkkeisiin käytetään valtion budjetista vain 6,2 prosenttia. Työeläkejärjestelmän toteutuksesta vastaavat suurimmaksi osaksi yksityiset työeläkelaitokset eivätkä siis valtio, kunnat tai hyvinvointialueet.
– Jos eläkkeitä leikattaisiin, menetettäisiin verotuloja, jolloin lopputulos saattaisi hyvinkin olla miinusmerkkinen. Eläkeläisten verotus on jo nyt kireää. Työeläkkeestä maksettu tulovero on yleensä suurempi kuin vastaavasta palkkatulosta, Susanne Päivärinta kirjoittaa Facebookissa.
Hän huomauttaa, että eläkkeistä leikkaaminen lisäisi monen tarvetta asumistuelle ja muille tulonsiirroille. Lääke- ja hoivakulut ovat usealle eläkeläisille suuri menoerä ja samalla käytössä on vähemmän tuloja kuin palkansaajilla.
– Oma kantani on selvä: maksussa olevia eläkkeitä ei pidä leikata. Eläkeläisten osaamista, kokemusta ja aktiivisuutta tulee hyödyntää entistä paremmin, sillä hyvinvoiva ja osallistuva eläkeläisväestö on koko Suomen etu, Päivärinta toteaa.
Suomessa keskimääräinen kokonaiseläke on kuukaudessa 2 100 euroa, mutta noin joka kolmannella se on alle 1 500 euroa. Naisten keskieläke on 1 900 euroa ja miesten 2 300 euroa. Yli 3 000 euron kuukausieläkettä saa noin 15 prosenttia eläkeläistä.
Kansanedustajan mukaan yliopistotutkinnoista ja ansiosidonnaisilta työttömyysjaksoilta kertyvistä eläkkeistä voisi sen sijaan leikata, sillä ne eivät eivät kartu omasta työstä. Vuosittain tutkintojen eläkekertymän arvo on noin 600 miljoonaa euroa.
– Periaate, jonka mukaan työstä kertyy eläke, ei siis toteudu. Opiskelijat eivät maksa tutkinnosta työeläkemaksua eivätkä työttömät ansiosidonnaisesta. Ne maksetaan suoraan valtion pussista, Susanne Päivärinta toteaa.
Suurin osa nyt maksussa olevista eläkkeistä maksetaan nykyisten työntekijöiden ja työnantajien työeläkemaksuilla.
– Toki on niin, että mitä korkeampia työeläkemaksuja työntekijät ja työnantajat joutuvat maksamaan, se on poissa muualta. On silti samalla hyvä muistaa, että eläkejärjestelmää on jo muutettu, kansanedustaja jatkaa.
Keskeisimpiä pointteja uudistuksessa on hänen mukaansa rahastointi, jolla varaudutaan riskeihin. Vuosittain laitetaan aiempaa enemmän rahaa sivuun tulevien eläkkeiden rahoittamiseksi. Rahastojen kasvamisen ansiosta tulevaisuudessa ei tarvita niin isoja eläkemaksuja eläkkeiden rahoittamiseksi.
Eläkelaitoksille sallitaan laajemmat mahdollisuudet sijoitustoimintaan. Uudistuksen odotetaan parantavan sijoitustuottoja.
– Sijoitusuudistus ja rahastoinnin vahvistaminen johtavat yhdessä siihen, että eläkeuudistus vähentää eläkemaksurasitusta erityisesti nuorten ja tulevien sukupolvien kohdalla. Oikeudenmukaista! Lisäksi tämä tuo helpotusta myös silloin, jos väestönkehitys eli työtätekevien määrä jäisikin pienemmäksi, jollaiseksi se on uudistuksessa arvioitu, Susanne Päivärinta sanoo.
Lisäksi käyttöön otetaan inflaatiovakauttaja, joka pienentää indeksikorotuksia, jos reaalipalkat alenevat eli hinnat nousevat palkkoja nopeammin. Eläkkeiden rahoitus vaikeutuu, jos eläkkeet nousevat nopeammin kuin maksujen perusteena olevat palkat.
– Eläkejärjestelmän on oltava kestävä, ennustettava ja reilu myös tuleville sukupolville ja siksi sitä tulee tarpeen mukaan uudistaa, Päivärinta sanoo.
