Venäjä on kuluneen talven aikana pyrkinyt iskemään yhä rajummin Ukrainan sähkö- ja lämpöinfraan. Tuloksena pääkaupungissa palellaan päiväkausia ilman sähköä. Asiasta kertoo The Times.
24-vuotias Anna Polištšuk asuu kiovalaisen kerrostalon 12. kerroksessa miehensä Oleksandrin ja puolitoistavuotiaan poikansa Ostapin kanssa. Hän kertoo, että lähes neljän sotavuoden aikana sähkökatkot, pommitukset ja kylmyys ovat tulleet tutuiksi.
Polištšukit ovat kehittäneet oman tapansa reagoida ilmahälytyksiin. Jos lähistöllä lentelee yksittäinen Shahed-drooni, on turvallista jäädä asuntoon. Kun drooneja on niin paljon, että ne kuulee asuntoon asti, tarkoittaa se myös ohjusiskujen vaaraa. Silloin on viisaampaa suunnata kellarin väestönsuojaan.
– Sitä toivoo, että vahingot korjattaisiin, mutta samalla tiedät, että muutaman päivän päästä alkaa uusi hyökkäys. Tuntuu, että elät vain hyökkäyksestä toiseen, Polištšuk tuskailee.
Aiemmin sähkökatkot pimensivät asunnon ja tekivät peseytymisestä ja matkapuhelinten latauksesta hankalaa. Lisäksi 15 kiloa painava Ostap pitää kantaa rappusia ylös 12. kerrokseen, koska hissit eivät toimi.
Tammikuun 9. päivänä, ulkolämpötilan vajotessa 15 pakkasasteeseen, Polištšukien asunnosta lähti kuitenkin sähkön lisäksi myös lämmitys – seitsemäksi päiväksi.
Polištšukien onneksi asunnon kaasuhella toimi edelleen. Anna löysi internetistä ohjeet, joiden avulla pariskunta rakensi varaavan tiililämmittimen. Oleksandr kävi ostamassa kuusi tiiltä, joista kolmea lämmitettiin hellalla. Kolme taas hohkasivat asuntoon lämpöä. Kun ne kylmenivät, tiilet vaihdettiin.
– Pidämme kaasuhellan päällä koko päivän, mutta jossain kohtaa happi loppuu ja hengittämisestä tulee vaikeaa. Kun pyörryttää, niin avaan oven tuulettaakseni, mutta silloin asunto taas jäähtyy, Polištšuk harmittelee.
Kun pariskunta herää, Oleksandr menee ensimmäisenä keittiöön lämmittämään tiiliä. Aamulla asunnossa voi olla vain neljä celsiusastetta, mutta tiililämmittimellä elohopea saadaan nostettua 7–10 asteeseen.
– Teemme aamiaista ja lämmitämme vettä, jos hanasta ei tule lämmintä vettä. Sen jälkeen pukeudumme lämpimimpiin vaatteisiimme ja hoidamme lastamme, Polištšuk kertoo.
Polištšuk yrittää pysyä positiivisena, mutta sähkötön elämä paukkupakkasella on raskasta. Ulkona on niin kylmä, että Ostapin kanssa ei voi mennä kävelylle.
– Välillä saatamme viettää kaksi päivää menemättä ulos, ja kun menemme, on siellä vain vähän lapsia. Monet ovat lähteneet tai pysyvät kotona, Polištšuk sanoo.
Kiovan pormestari Vitali Klitško on kertonut, että pääkaupungilla on sähköä vain puolet normaalitarpeesta, ja kehottanut niitä Kiovan asukkaita lähtemään, joilla siihen on mahdollisuus. Polištšukeilla sellaista ei ole. Molemmat käyvät töissä, ja Annan vanhemmat asuvat Tšernihivissä, vain 50 kilometrin päässä Venäjän rajasta.
Polištšukin mukaan Shahed-droonit lentävät Tšernihivin yllä jatkuvasti. Nyt vanhemmilla on sähköä, mutta koska tahansa drooni saattaa iskeytyä voimalaitokseen. Silloin vanhemmat olisivat samassa tilanteessa kuin Polištšukit Kiovassa.
Neljän päivän jälkeen huoltomiehet saapuivat Polištšukien kerrostaloon korjaamaan lämmitystä. Korjaustöiden aikana vesiputki kuitenkin hajosi, ja kolme kerrosta täyttyi vedestä.
– Vesi virtasi ihmisten katoista ja valaisinliittimistä. Se oli katastrofaalista, mutta huoltomiehet onnistuivat tyhjentämään putken ja jatkoivat lämmitysjärjestelmän korjausta, Polištšuk selittää.
Huoltomiehet ovatkin Polištšukin mukaan sankareita. He työskentelevät tauotta jääkylmissä olosuhteissa, ja lopulta he saivat myös lämmityksen kuntoon. Viikon koettelemuksen jälkeen patterit hohkasivat lämpöä ja pyykiä pystyi pesemään.
– Olemme niin kiitollisia heille. He tuovat valoa ja toivoa ukrainalaisten koteihin, perheidensä ja terveytensä kustannuksella, Polištšuk kiittelee.
– Pienistä asioista oppii olemaan kiitollinen. Silloin muistat, että et ole pahimmassa jamassa. Jotkut ihmiset ovat menettäneet kotinsa kokonaan.
