Valtioneuvoston turvallisuusjohtamisen tehostamiseksi valmisteltu raportti ehdottaa, että toimien tehostamiseksi perustettaisiin uusi ministerivaliokunta. Pääministerin johtaman valiokunnan toimialaan kuuluisivat yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumiseen ja sen kehittämiseen liittyvät asiat ja valtioneuvostossa häiriötilanteiden ja poikkeusolojen aikaisen toiminnan yhteensovittamista koskevat asiat.
Uusi ministerivaliokunta olisi muiden kuin tasavallan presidentin ja ministerien ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan asialistalle kuuluvien varautumisen ja kokonaisturvallisuuden asioiden ylin valmisteleva poliittinen foorumi.
Kehittämishanke esittää useita muitakin kehittämisehdotuksia, joiden avulla voidaan määrittää valtioneuvoston turvallisuusjohtamisen ja varautumisen ja näiden johtamisen suuntaa. Kehittämisehdotusten perusteella ehdotetaan, että valtioneuvosto valmistelisi periaatepäätöksen, jossa linjataan ne toimenpiteet, jotka valikoituvat toteutettaviksi. Periaatepäätöksen lisäksi valmistellaan vaiheistettu toimeenpanosuunnitelma, jossa päätetään valittujen kehittämistoimenpiteiden toteuttamisaikataulusta, toteuttamistavoista sekä -vastuista. Periaatepäätöksen laatimisesta vastaisi valtioneuvosto sitten, kun hankkeen valmistelemiseksi on ensin nimitetty ohjausryhmä. Ohjausryhmä ohjaisi ja seuraisi turvallisuusjohtamisen kokonaisuuden toimeenpanoa hallituskauden loppuun saakka. Hanke esittää, että ohjausryhmä asetetaan uudelleen välittömästi. Ohjausryhmän toimikausi jatkuisi vappuun 2027 saakka.
Myös informaatiovaikuttamiseen yritetään jälleen varautua ja puuttua, sillä se voi vaikeuttaa häiriötilanteen johtamista ja hoitamista. Nykytilanteessa informaatioympäristön seuranta kohdistuu ”pistemäisesti” teemoihin, jotka koskevat kunkin ministeriön omia toimialoja. Valtioneuvostotasolla ei ole toistaiseksi selkeästi määritelty informaatioturvallisuuden vastuita ja informaatiovaikuttamiseen varautumisen ja vastaamisen kehittämistarpeita tai tavoitteita. Tämä edellyttäisi kuutta eri kohtaa: esimerkiksi sitä, että viestintä on yhdenmukaista ja että viestintä on aina edustettuna keskeisissä päätöksentekoelimissä ja että viestinnän edustaja osallistuu myös häiriötilanteissa ja muissa vaikutukseltaan laajakantoisissa erityistilanteissa tilannetta johtavaan kokoonpanoon. Lisäksi informaatioturvallisuuden ja -puolustuksen kokonaisohjausta ja varautumissuunnittelua tulisi vahvistaa. Samalla selvitettäisiin, tarvittaisiinko Suomeen ensimmäinen informaatioturvallisuuden strategia ja kehitettäisiin informaatiovaikuttamiseen vastaamista.
Raportti ehdottaa myös, että valmiuslain kokonaisuudistuksessa säädettävä varautumisvelvoite valtioneuvostossa. Näin ministeriöt velvoitetaan oman toimialansa osalta kansallisen
varautumisen ja keskeisen kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevien prosessien toteuttamiseen, kehittämiseen, säännölliseen ja systemaattiseen suunnitteluun ja harjoitteluun.
Nykyisessä toimintaympäristössä kansallisen turvallisuuden kysymysten koordinaatiota ja johtamista on tehostettava sekä varauduttava kaikkiin uhkaskenaarioihin,
myös sotaan. Suomella on oltava jatkuva kyky vastata laaja-alaiseen vaikuttamiseen, pitkäkestoiseen sotilaalliseen painostukseen sekä vuosia kestävään laajamittaiseen sodankäyntiin kansallisin voimavaroin ja osana Natoa. Tämä edellyttää yhteistä kokonaisturvallisuuden ja kokonaismaanpuolustuksen mukaista varautumista. Suomalaisen yhteiskunnan kriisinkestävyys perustuu kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaisesti kykyyn ylläpitää yhteiskunnan elintärkeät toiminnot kaikissa olosuhteissa, mikä edellyttää muun muassa saumatonta yhteistoimintaa viranomaisten välillä.
