Naton vahvat alueelliset linnakkeet ja riittävä pelote pitäisivät Ulkopoliittisen instituutin (UPI) tutkijoiden mukaan Venäjän kurissa.
Naton Venäjän-vastaisesta etulinjasta on tullut strateginen jakolinja Euroopan turvallisuudessa. Etulinjan valtioiden alttius Venäjän vihamielisille toimille tekee niistä muuta liittokuntaa haavoittuvampia Venäjän provokaatioille ja suoralle sotilaalliselle voimankäytölle.
Tämä käy ilmi UPI:n tuoreesta julkaisusta, Naton laajennettu etulinja: Kohti alueellisia linnakkeita ja kokonaispelotetta.
Julkaisun mukaan Naton uusi, laajentunut etulinja muodostuu kolmesta alueesta: Euroopan arktisesta alueesta, Itämeren alueesta ja Mustanmeren alueesta. Vaikka kullakin alueella on omat erityispiirteensä, niitä kaikkia yhdistävät uhka mahdollisesta Venäjän aggressiosta sekä riskit Ukrainan sodan heijastusvaikutuksista.
– Suomen ja muiden etulinjan maiden ja alueiden turvallisuus on keskinäisriippuvaista, vanhempi tutkija Matti Pesu sanoi torstaina julkaisun esittelytilaisuudessa.
Tutkijat korostavat, että Venäjän intressit, resurssit ja tavoitteet vaihtelevat näillä alueilla. Venäjän sotilaallinen ylivoima tai aggressio yhdellä alueella vaikuttaisi silti myös muiden etulinjan valtioiden turvallisuuteen ja muuttaisi strategista asetelmaa koko etulinjalla. Vaikutukset ulottuisivat myös pelkkää etulinjaa laajemmalle alueelle.
Etulinjan valtioiden ja strategisessa selustassa sijaitsevien suojatumpien liittolaisten välinen vuorovaikutus on julkaisun mukaan keskeistä Naton sisäisen dynamiikan kannalta. Selustassa sijaitsevien valtioiden tuki ja osallistuminen ovat ratkaisevia, jotta haavoittuva etulinja voidaan kääntää liittokunnan eduksi.
– Tämän pitäisi johtaa näiden alueiden maiden pelote- ja puolustusjärjestelyjen entistä tiiviimpään koordinointiin ja yhteistyön Naton sisällä, Pesu totesi.
”Oikea suunta”
UPI ehdottaa Natolle strategiaa siitä, miten etulinjaa tulisi puolustaa.
Natossa on tällä hetkellä käynnissä operatiivinen suunnittelukierros. Ensimmäinen kierros on saatu päätökseen, ja nyt sitä muokataan.
Liittokunnan operatiiviset suunnitelmat jakaantuvat pohjoiseen, keskiseen ja eteläiseen alueeseen. Naton kolme yhteisoperaatiojohtoporrasta vastaa operatiivisista suunnitelmista.
– Tämä suunta on oikea ja se tulisi omaksua täysimääräisesti. Me aloimme hahmotella tätä linnake-vertauskuvan kautta, Pesu kertoi.
Hänen mukaansa Naton esikunnat ja alueelliset suunnitelmat keskittyvät Arktiselle alueelle, Itämeren alueelle ja Mustanmeren alueelle.
– Näiden ympärille tulisi rakentaa riittävät sotilaallisen voiman ja puolustusratkaisuiden keskittymät.
Julkaisun mukaan Naton tulisi hyödyntää nykyistä liittokunnan yhteisen puolustuksen kehittämiseen liittyvää myötätuulta ja luoda Venäjälle vaikeita strategisia dilemmoja kaikilla näillä alueilla. Liittokunnan tulisi vahvistaa koko etulinjan kattavaa “kokonaispelotetta”, joka perustuu vahvaan alueelliseen pelotteeseen ja puolustukseen.
– Jos Moskova päättää testata Naton puolustusta jollakin alueella, sen on oltava valmis vastaamaan puolustuksellisesti muualla. Uhkan noustessa Nato vahvistaa läsnäoloa ja harjoittelua myös muilla suunnilla, Pesu korosti.
– Tämän strategian avulla argumentoimme, että jos meillä on alueellisia linnakkeita ja riittävä pelote, niin se tuottaa kokonaispelotteen, jossa vahvat alueelliset ratkaisut estävät Venäjää toimimasta missään osassa etulinjaa.
Hän kertoo Suomen tavoittelevan tukea strategisesta selustasta muiden etulinjan maiden tavoin.
– Juuri tästä syystä Suomi on tiivistänyt yhteistyötään erityisesti Norjan, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa.
