Suomessa käytetään enemmän huumeita kuin koskaan. Tämän voi päätellä THL:n jätevesitutkimuksen tuloksista, joka mittaa jätevedestä esimerkiksi amfetamiinin, kokaiinin ja ekstaasin käyttömääriä.
Tuoreena ilmiönä on noussut esiin alfa-pvp:n eli α-pyrrolidiinivalerofenonin käyttö. Alfa-pvp:n käyttäjämäärä ei ole tiedossa, mutta se ei kuulu käytetyimpiin huumausaineisiin.
– Käytetyimpiä huumeita ovat kannabis, buprenorfiini ja amfetamiini, kertoo erityisasiantuntija Sanna Kailanto Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.
Kailannon mukaan huumeita ongelmallisesti käyttävistä noin puolet käyttää stimulantteja, kuten amfetamiinia, ja puolet rauhoittavia, yleensä opioideja. Eri huumeiden ja rauhoittavien aineiden käyttö samaan aikaan on yleistä.
Alfa-pvp kuuluu stimulantteihin, ja se aiheuttaa käyttäjille levottomuutta, pakonomaista liikehdintää, sekavuutta ja vainoharhaisuutta, pelkoa ja psykoosiin vajoamisen riskin. Aine aiheuttaa nopeasti voimakkaan riippuvuuden.
– Vaikutukset ovat aika samankaltaisia kuin amfetamiinilla ja kokaiinilla, mutta ne ovat monesti vielä voimakkaampia ja arvaamattomampia, Kailanto arvioi.
Tämä selittää myös sitä, miksi alfa-pvp on ollut viime aikoina paljon esillä.
Nuorten huumekuolemat puolittuivat
Samaa tahtia huumeiden käytön lisääntymisen kanssa ovat lisääntyneet myös haitat, kuten pitkäaikaiskäytöstä aiheutuvat kuolemat ja myrkytyskuolemat, rikollisuus ja levottomuus.
Kun mukaan otetaan myös pitkäaikaiskäytöstä aiheutuneet kuolemat, huumeilla tehdyt itsemurhat ja epäselvät tapaukset, vuonna 2023 kuoli huumeisiin 310 henkeä.
Suomessa huumeisiin kuollaan keskimäärin nuorempana kuin monessa muussa maassa. Synkkänä vuonna 2023 huumemyrkytyksiin kuoli 89 alle 25-vuotiasta. Toivoa tuo se, että viime vuonna vastaava lukema puolittui 42:een.
– Syytä tähän ei tiedetä, mutta kuolemat painottuivat viime vuonna vanhempiin ikäluokkiin.
Kaikkiaan myrkytyskuolemia oli vuonna 2023 164 ja viime vuonna 167.
Huumekuolemien ehkäisyyn on olemassa tehokkaita keinoja, joista THL:n asiantuntijaryhmä on julkaissut selvityksen. Keinot eivät ole nopeita eivätkä ilmaisia.
– Tehokkain tapa estää huumekuolemia on opioidikorvaushoito. Suurin osa menehtyneistä on korvaushoidon ulkopuolella. Lisäksi yliannostuksen oireet pitäisi tunnistaa, jotta osataan soittaa apua, Kailanto sanoo.
Buprenorfiinin ja muiden opioidien vaarallisin haittavaikutus on hengityslama, ja yleisin huumekuolema on nuoren miehen kuolema buprenorfriiniin ja muihin rauhoittaviin aineisiin.
Nuorilla ei Kailannon mukaan ole riittävästi tietoa monikäyttöön liittyvistä myrkytyksen vaaroista. Myös nuorten asenteet huumeita kohtaan ovat tutkimuksissa olleet aiempaa myötäsukaisempia. Kun kokeilut yleistyvät, lisääntyvät myös riippuvuuteen sairastumiset ja pahimpana kuolemat.
– Huumemyrkytyksiin kuolee jo enemmän ihmisiä kuin tieliikenteessä. Kyseessä ei ole enää marginaalinen asia. Tämän haasteen hoitamiseen pitäisi löytää tahtoa ja rahoitusta.
Kailanto ei usko, että näitä haasteita pystytään ratkomaan ilman lisärahoitusta.
Ennalta estämisessä olennaista on hyvinvoinnista huolehtiminen: kun perheet voivat hyvin ja koulutyö sujuu, nuorilla on harrastuksia ja mielekkäitä tulevaisuuden suunnitelmia, huumeiden käyttö on harvinaisempaa.
Katkaisuhoitoon suoraan kadulta
Huumehaitat näkyvät kuolemien lisäksi rikollisuuden ja sairastuvuuden kasvuna sekä tartuntatautitilanteen vaikeutumisena: suonensisäisten huumeiden käyttäjien joukossa leviävät muun muassa HIV ja hepatiitit B ja C.
THL:n asiantuntijaryhmä, johon Kailanto kuuluu, suosittelee valvottujen käyttötilojen kokeilua. Tällä tavoin päästäisiin paremmin tekemään terveysneuvontaa ja luomaan luottamusta avunsaantiin.
Katkaisuhoitoon pitäisi käytännössä päästä kadulta. Opioideja käyttävien pitäisi saada matalalla kynnyksellä korvaushoitoarvioon, ja tarpeen toteamisen jälkeen aloituksen pitäisi tapahtua viiveettä. Käyttäjiä on eniten pääkaupunkiseudulla, mikä pitäisi ottaa huomioon resurssien jakamisessa. Myös jalkautuvaa ja etsivää työtä tekeviä järjestöjä pitäisi tukea.
Osansa tekevät tietenkin myös poliisi ja Tulli, jotka estävät huumeiden maahantuontia ja myyntiä. Poliisi tiedotti syyskuussa tehostaneensa valvontaa, hälytysvalmiutta, rikostutkintaa ja maasta poistoja huumeiden aiheuttamien häiriöiden vuoksi. Kuluvana vuonna Helsingin poliisi on paljastanut 14 prosenttia enemmän huumausainerikoksia kuin viime vuonna tähän aikaan.
Poliisi on kuitenkin samalla lakkauttanut ennalta estävää toimintaa, ja jalkautuvaa ja etsivää työtä tekevistä järjestöistä on kuulunut viestiä yhteistyön hankaloitumisesta.
Osattomuutta, pahaa oloa ja ajautumista
Ennalta estävä toiminta on Sanna Kailannon mukaan nyt erityisen tärkeää: sen ytimessä on hyvinvoinnista huolehtiminen. Sen avulla voitaisiin puuttua huumeiden käytön juurisyihin, kuten ylisukupolvisiin ongelmiin, köyhyyteen, mielenterveysongelmiin ja osattomuuteen.
Tällaiset syyt johtivat esimerkiksi lahtelaistaustaisen Pasin huumeiden käyttöön, josta hän on kertonut kouluissa ja Ylen haastattelussa. Pasi syntyi alkoholistiperheeseen, ja hänen lapsuutensa oli yksinäinen, pelokas ja eristäytynyt. Häntä kiusattiin koulussa, ja hän ajautui juomaan jo yläasteikäisenä.
20-vuotiaana Pasi kokeili suonensisäistä amfetamiinia ja jäi kerrasta koukkuun. Huumeaddiktio vei hänet rikoksiin ja useita kertoja vankilaan. Vakavasti sairastuttuaan ja käytyään lähellä kuolemaa Pasi rupesi vihaamaan huumeita ja päätti tehdä mitä vain, jotta pääsisi niistä irti. Vieroituksen kautta se vähitellen onnistuikin, ja päästyään irti huumeista hän on tehnyt päihdetyötä vankien ja huumeidenkäyttäjien parissa.
Joskus huumeisiin ajaudutaan myös seuran takia. Annun äiti halusi kertoa MTV3:lle tyttärensä tarinan purkaakseen huumeiden käyttäjiin liittyvää leimaa. Annu menestyi hyvin koulussa, ja hänellä oli onnellinen lapsuus.
Yläasteella alkoivat kuitenkin alkoholikokeilut, ja tytöllä oli myös vaihtuvia seurustelukumppaneita, joista joku tai jotkut käyttivät huumeita. Annu ajautui itsekin huumeiden käyttöön, jota hän peitteli taitavasti vanhemmiltaan.
Heti täysi-ikäistyttyään Annu muutti Ouluun, jossa huumeiden käyttö jatkui. Eräänä päivänä poliisit olivat vanhempien kotiovella: Annu oli löydetty kotoaan kuolleena. Verestä löytyi muun muassa buprenorfiinia, pregabaliinia ja kokaiinia.
Lähteet haastattelun lisäksi:
Sanna Kailanto & Inari Viskari (toim.) Huumekuolemien ehkäisyn Suomen malli. Suosituksia huumekuolemien ehkäisemiseksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Helsinki 2022.
Silja-Riikka Seppälä, Jaana menetti Annu-tyttärensä huumeille tämän ollessa vain 18-vuotias – ”Joskus ajattelin, että pääsisipä tuo tyttö pois täältä” (MTV3)
Markku Sipi, Narkomaanin tarina hiljentää oppilaat (Yleisradio)
