Taisteluosasto Rasi on kirjoittajansa Esa Sirénin tähän saakka 20-vuotisen työn tuorein tuotos, ja lisää on tulossa. Kustantaja Gummeruksen laskujen mukaan hänen teoksiaan on myyty jo yli 400 000 kappaletta.
Mikkelin Sodan ja rauhan keskus Muistissa kirjailija kertoili alkuhankaluuksista, joista yhdeksi pahimmista voi lukea kustantajien hitauden ja kirjailijaksi pyrkivän kärsimättömyyden. Kun Karisto teki käsikirjoituksen palauttaessaan ilmeisen virheen, eli hylkäsi, Gummeruksen hyväksyntä tuli pienten säätöjen jälkeen. Ja kun ensimmäinen Iskujoukkue (2005) oli menestynyt, tuli epävirallinen lupaus: ”Anna tulla yksi per vuosi”. Niin tapahtui.
Sirén aloitti kirjailijatyönsä Italiassa, ratkaisevaa hänen uransa kannalta oli saada sopiva vaimo, joka sieti aviopuolisonsa ikuisen istumatyön tietojen hankinnan viedessä suuren osan kaikesta ajasta. Mielenkiintoinen taustatieto on, että Sirén tuli aikanaan toimineeksi jääkiekkoerotuomarina, joskaan aihetta ei juhlatilaisuudessa kosketeltu.
Tietojen hankinta ja todenmukaisuuden luominen on vakava haaste, kun kirjailija kirjoittaa, ja paljon tietävä lukijakunta seuraa silmä tarkkana, ovatko kaikki yksityiskohdat kohdallaan. Sirén kuvaili tilanteita, joihin kirjailija voi joutua. Innokas lukija löytää tekstistä mielestään oleellisen virheen, joka saattaa närästää aina viimeiselle sivulle saakka.
Nippelitietokin voi joskus pilata lukukokemuksen. Sitä vastaan kirjoittaja käy lävitse monilta tahoilta tarjolla olevia tietolähteitä. Suomenkin sotia on rekisteröity yksityiskohdittain niin tarkoin, eri suunnilta ja päällekkäistäkin aineistoa kasaantuneena, että jos halua varmistaa todellisuuden, se varsin usein onnistuu. Moni ”totta” kirjoittanut on kuitenkin saattanut langeta erehdysten kautta paljastamaan, ettei tarina aina olekaan uskottava, kun yksityiskohdat ontuvat.
Suomen puolustus 1943 versus 2025
Taisteluosasto Rasi sijoittuu jatkosodan toiseksi viimeiseen vuoteen 1943 ja taisteluihin Syvärillä. Se on yli 200 kilometrin mittainen joki, jota pitkin Äänisen vedet virtaavat Laatokkaan.
Joesta muodostui pitkäaikainen pysyvä rintamalinja, jonka ylitse osapuolet kävivät rajuja yhteenottoja, vaan eivät olleet halukkaita sen ylittämiseen. Hinta olisi ollut liian kova. Vaikka ajankohdasta on kulunut jo yli 80 vuotta ja rauha tehtiin, suurin turvallisuusuhkamme on edelleen Venäjä.
Tilaisuudessa Siréniä säestivät sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö ja kansanedustaja, evp-majuri Jarno Limnéll (kok.), jotka käyttivät seuraavan tunnin ihmetellen Venäjän valloituspyrkimyksiä Ukrainassa. Erityisesti heidän puheenvuoronsa oli ohjattu tarkastelemaan mahdollisia yhteyksiä tämän päivän Ukrainan tilannetta suhteessa Suomen olotilaan vuonna 1943. Tuosta ajankohdastahan Sirénin tuorein kirja juuri kertoo.
Sekä Käihkö että Limnéll suhtautuivat Suomen nykyiseen tilanteeseen optimistisesti, jota naapurimme ilmaiseva viha toki varjostaa. Yhteistä tälle hetkelle ja vuodelle 1943 on, että suomalaisten maanpuolustustahto on kansainvälisesti vertaillen kova. Sitä se oli jatkosodankin aikana, vaikka ensimmäiset tiedot saksalaisten – liittolaisemme – tulossa olevista takaiskuista olivat jo aavistuksina tiedossa.
Limnéll korosti aineellisen puolustuskykymme olevan vahva, ja Käihkö puheenvuoroissaan henkisen maanpuolustuksen olevan hyvällä tolalla. Kun Suomessa väki ilmoittaa 80 prosentin kannatuksella olevansa valmis puolustamaan maatamme, sama luku on Saksassa hälyttävä: vain 20 prosenttia. Vaara on tiedonvälityksessä eli valheinformaatiossa, jota voidaan suoltaa tehokkaasti ja laajalti horjuttaen uskoa omaan järjestelmäämme.
Suuret puitteet totta, replikointi mielikuvitusta
Sirénin tarinan ylätason päähenkilöt ovat kenraalimajuri Ruben Lagus, joka määrää majuri Paavo Rasin perustamaan tämän nimeä kantavan taisteluosaston. Sen vastuuna on pitää Syvärin länsilohkon tukikohdat. Tulitus oli molemmin puolin kiihkeää, niin että öisin ammuttavien valorakettien määrä antoi aiheen nimittää lohkoa iloiseksi kulmaksi, huolimatta siitä että se oli tunnetusti erittäin vaarallinen.
Päähenkilöt ja keskeiset tapahtumat ovat totta, mutta kun kirja kuvaa yksittäisten miesten kokemuksia ja sananvaihtoa, kirjailija antaa mielikuvituksensa lentää. Sirén on yksi sen ikäpolven sotakirjailijoita, jotka eivät ole henkilökohtaisesti sotia kokeneet.
