Ranskan presidentin Emmanuel Macronin helmikuinen lausunto Venäjän sotilaallisen tappion välttämättömyydestä ja läntisten joukkojen mahdollisesta lähettämisestä Ukrainaan sai eurooppalaisissa pääkaupungeissa ristiriitaisen vastaanoton.
– Se sai välittömästi tukea Liettuan kaltaisista haukkamaisista etulinjan maista, mutta loi diplomaattisen kuilun suhteessa Saksan hallitukseen, joka myötäilee sotaa neuroosiin saakka pelkäävää kansaansa, brittiläinen turvallisuuspolitiikan tutkija Edward Lucas sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Kyynikot haistoivat opportunismia. Kun Amerikka on umpikujassa, Saksa jakautunut ja Britannia sivussa, Ranska näkee johtajuustyhjiön, hän toteaa.
Terveisiä Moskovaan
Jotkut kommentaattorit kuittasivat Macronin puheenvuoron silkaksi huomiohakuisuudeksi, toiset taas pelkäsivät hänen vesittävän sinänsä hyvän asian esittämällä sen väärällä tavalla.
Äskettäisen Ranskan, Saksan ja Puolan muodostaman niin sanotun Weimarin kolmion huipputapaamisen yhteydessä Macron tarkensi viestiään todeten, että jossakin tulevassa tilanteessa joukkojen lähettäminen voi osoittautua ainoaksi vaihtoehdoksi, jos Venäjä halutaan pysäyttää, ja että Ranska on siihen valmis.
– Onko viesti selvä? Ehkä ei. Macron on joka tapauksessa hyödyllisesti murtanut tabun sen suhteen, mitä tarvitaan, jotta Ukraina voittaisi, Lucas sanoo.
– Tämän tärkein yleisö on Kremlissä. Venäjän voittoteoria olettaa lännen olevan jakautunut ja heikko. Taloudellisesta vahvuudestaan huolimatta lännellä ei ole poliittisia lihaksia pysyä päättäväisenä ja yhtenäisenä. — Juuri kun Yhdysvaltojen, Saksan ja joidenkin muiden maiden toimettomuus näytti vahvistavan tätä oletusta, Macronin asenne kumoaa sen, Lucas toteaa.
– Macron ei pelkää eskalaatiota, vaan jopa harkitsee sitä julkisesti. Maali saattaa hieman roiskua, mutta leveällä pensselillä tehdyt vedot ovat paljon tehokkaampia kuin Washingtonissa piirrellyt punaiset viivat, jotka ovat tähän mennessä rajoittaneet lännen toimia pahemman kerran.





