Kansan asenteet Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa eivät ole juuri muuttuneet viimeisen vuoden aikana, Helsingin yliopiston ja maanpuolustuskorkeakoulun Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen apulaisprofessori Katri Pynnöniemi huomauttaa. Osaa venäläisten vastauksista hän pitää kuitenkin ”hätkähdyttävinä”.
Pynnöniemi avaa asiaa Centrum Balticumin Pullopostin kolumnissaan.
Levadan kyselyissä mitattiin venäläisten tunnereaktioita maansa sotilaallisiin toimiin Ukrainassa. 51 prosenttia vastaajista koki ”ylpeyttä Venäjästä”, mutta 31 prosenttia myös ”pelkoa, ahdistusta ja kauhua”. Pynnöniemen mukaan osittainen liikekannallepano syksyllä 2022 tulkittiin enemmistön parissa negatiivisesti ja ylpeyttä tunteneiden osuus laski.
Tämän vuoden syyskussa tehty kysely osoittaa, ettei venäläisten asenteessa sotaan Ukrainassa ole tapahtunut sittemmin radikaalia muutosta. Ylpeyttä Venäjästä kokee nyt enää 38 prosenttia, mutta ahdistusta, pelkoa ja kauhua kokevien osuus on pysynyt suurin piirtein samalla tasolla 34 prosentissa vastaajista.
Katri Pynnöniemi nostaa kuitenkin esiin kaksi lukua.
– Toisaalta ainoastaan kuusi prosenttia vastaajista ilmaisi tuntevansa häpeää Venäjän sotilaallisista toimista Ukrainassa. Saman tutkimuslaitoksen keväällä 2022 julkaisemassa kyselyssä vain kolme prosenttia vastaajista ilmaisi huolensa Ukrainassa olevista sukulaisista ja ystävistä.
Hän kutsuu näitä lukuja hätkähdyttäviksi. Tuloksille voi professorin mukaan etsiä selitystä Kremlin sotaretoriikasta, jonka mukaan Venäjä ei ole vastuussa sodasta Ukrainassa.
Venäjän sotapropaganda niin maan ulko- kuin sisäpuolellakin on korostanut Moskovan syyttömyyttä sotaan, jonka se itse aloitti.
– Kremlin tarinassa Venäjä on uhri, jolla ei ole muita vaihtoehtoja kuin puolustautua väitettyä lännen aggressiota vastaan. Kääntämällä asetelma päälaelleen luodaan kehys, jonka puitteissa hyökkäyssota nähdään oikeutettuna toimintana, jonka tavoitteena on muuttaa globaalin maailmanjärjestyksen pelisääntöjä Venäjälle edulliseksi, Katri Pynnöniemi selittää.
Hän muistuttaa Venäjän ruokkivan kuulijoiden mielikuvia lisäksi salaliittoteorioilla. Niissä on vilissyt esimerkiksi täysin tuulesta temmattuja väitteitä Ukrainaan sijoitetuista amerikkalaisista biologisten aseiden laitoksista, erilaisista länsimaiden väärinkäytöksistä ja Venäjään kohdistuvasta uhasta.
– Tässä tarinassa voitto Ukrainasta merkitsisi Venäjän suurvalta-aseman lujittamista lännen kustannuksella. Näin kehystettynä ”Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa” asettuvat osaksi Venäjän imperiumin historiaa, jossa ”ylpeys Venäjästä” yhdistetään maan suurvalta-aseman vahvistamiseen, Pynnöniemi jatkaa.
Kaksi tarinaa
Katri Pynnöniemen mukaan Venäjän mediassa ja asiantuntija foorumeilla kerrotaan samaan aikaan eri versiota samasta tarinasta.
– Siinä Ukraina ei ole vain lännen vasalli tai toisen maailmansodan vihollisen haamu, joka on ’hyökännyt’ Venäjää vastaan. Tässä kolonialistisessa versiossa Ukrainan valtiollinen olemassaolo sekä kulttuurinen, historiallinen ja poliittinen erillisyys Venäjästä kiistetään.
Ukraina on siis tässä versiossa olemassa vain ”suhteessa Venäjän tarinaan itsestään suurvaltana”.
– Viholliskuvia ukrainalaisista ”natseina” tai venäläisiä vähempiarvoisena ”roskaväkenä” käytetään sotaretoriikassa, jolla oikeutetaan Ukrainan ”rankaisemista” tai ”puhdistamista”. Julkilausutuista tavoitteista käy selväksi, että Venäjän voitto tarkoittaisi Ukrainan alistamista, itsenäisen poliittisen järjestelmän ja kulttuurin tuhoamista.
Venäjän diktaattori Vladimir Putinin retoriikassa kyse on asiantuntijan mukaan Venäjän ”valtio-sivilisaation” historiallisen olemassaolon turvaamisesta.
Katri Pynnöniemi korostaa, ettei kyse ole kilpailevista tarinoista vaan saman kolikon kääntöpuolista.
– Kehystämällä sota välttämättömyydeksi, Venäjän poliittinen johto peittää oman vastuunsa sodan aloittamisesta. Samanaikaisesti sotaretoriikka hyödyntää vahvoja viholliskuvia, joiden avulla ukrainalaisista tehdään syyllisiä omaan kohtaloonsa. Tämän valheellisen tarinan avulla Kreml normalisoi sodan venäläisille ja asettaa sen osaksi Venäjän historian jatkumoa.
Katri Pynnöniemi arvioi kyselytutkimuksissa näkyvän häpeän tunteen puuttumisen olevan tämän Kremlin harjoittaman manipuloinnin tulosta. Hän luonnehtii tilannetta ”Kremlin sotaretoriikan silmänkääntötempuksi”. Taustalla on kuitenkin hänen mukaansa myös vuosia jatkunut venäläisen yhteiskunnan pirstaloituminen, josta on seurannut, ettei kykyä kantaa kollektiivista vastuuta sodasta ole.
– Ukraina taistelee siis paitsi olemassaolostaan, myös sen puolesta, ettei Venäjän hyökkäyssodan eri vaiheiden historiaa kirjoiteta Venäjän suurvalta tarinan ehdoilla, Pynnöniemi kirjoittaa.
