Kulttuuri-ihmiset tarjoavat unohtumattomia kokemuksia toinen toisilleen. Osa unohtaa, mutta jotkut muistavat ja raportoivat. Panu Rajala edustaa tyyppiä, joka osaa tehdä havainnoistaan kuvia, eletty herää henkiin. 700-sivuisessa elämänkerrassa ei ole valitettavasti henkilöluetteloa, ja jos olisi, se olisi tusinan sivun mittainen.
Ken Panu Rajala on? Hän on tehnyt hienot elämänkerrat Mika Waltarista, Olavi Paavolaisesta, F. E. Sillanpäästä, Arvo Poika Tuomisesta, Yrjö Jylhästä, Juhani Ahosta, J.L. Runebergista ja Ilmari Kiannosta – sekä menestysteokset aviopuolisoistaan Elina Yli-Vakerista sekä Katri-Helenasta.
Vaimoistaan kirjoittamansa kirjat Enkeli tulessa sekä Lavatähti ja kirjamies. Rakkauskertomus herättivät paheksuntaa. Varsinkin ensin mainittu tahrasi hänen vakavan työntekonsa profiilin. Hänen koettiin loukkaavan ex-puolisoittensa yksityisyyttä:
– Enkeli tulessa pomppasi myyntilastojen kärkeen ja pysyi siellä useita viikkoja… Kirjastoissa ja kirjakaupoissa jonotettiin, uusia painoksia otettiin, ja kun myynti kipusi yli 10 000 ja läheni kahtakymppiä, olin jo oikeasti ällikällä. Onko minusta yhtäkkiä tullut menestyskirjailija? Kirja ikävä kyllä leimasi minut pitkäksi aikaa. Siihenastinen toimintani oli jokseenkin kunniallista ja tylsän asiallista, Sillanpäätä ja teatterihistorioita. Nyt huomasin olevani kohuttu seksikirjailija”.
Aika parantaa, myös punataudin
Hurmurileiman suhteen kärsimystä on kestänyt, vaikka aikaa myöten anteeksi on annettu. Kirja Katri-Helenasta muodostui monen moralisoimaksi ja vihaamaksi. Mutta ovathan kirjailijat aiemminkin kertoneet yksityisistä asioistaan, eikä Rajalan avioliittokuvauksia voi nimittää loukkaaviksi, rehellisiksi kyllä. Varsinkin pakinoitsijoiden – ammatti-ilkeilijöiden – on ollut helppo löytää tuomitsevaa pilkkaa. Samaan ovat syyllistyneet muutamat kirjalliset kilpailijat.
Rajala kunnostautui tutkijana ja opettajana sekä elokuvakäsikirjoittajana. Teatteripiireissä helppoa oli nyrjähtää hetkeksi äärivasemmalle. Siellä esiin astuvat jyrkimmät taistolaiset, runoilijakääntäjä Matti Rossista alkaen aina fanaattiseen Anneli Sauliin. Vahinko, ettei Rajala kiinnitä huomiota Pertti Melasniemi–Kristiina Halkolan manipuloimaan teatterikouluun, joka Jouko Turkan varmistamana loi näyttelijäkirouksemme: tuijottavan, hikisenä ähkivän, tärisevän ja mumisevan teatteri-ilmeen.
Päin elämää! on kurkistusaukko suomalaisen kulttuurielämän ja tekijänsä sen parissa työskentelyyn jo 1960-luvulta lähtien. Käsittämätön ahkeruus ja valtaisa joukko kumppaneita ihmetyttävät: mistä tuo kaikkeen haluava ahkeruus saa innostuksen. Tehtävistä suoriuduttuaan selitykseksi paljastuu ainakin onnistumisen riemu ja rohkeus jatkaa.
MTV kutisti kulttuuria
Mainos-Television teatteritoimintojen johtajaksi ryhtyminen 1983 oli riski. Rajala innosti MTV:n kulttuurin tekijäksi. Vallan miehet oli ooppera Urho Kekkosen ajasta. Tekstintekijäksi pestattiin Arvo Salo. Produktion ulostulo sattui huonoon ajankohtaan, uskallettiin silti: presidentti kuoli. Vastaanotto oli armelias, sillä sen sävy oli lempeä. Näin Arvo Salo sanaili Kekkosen haluttomuutta käydä presidentin vaaleihin, vaikka luvassa oli varmat 80 prosenttia äänistä:
Paljon tuli tässä juostua
Vaaleihin en taida suostua.
Siinä urakkaa on ukoilla
saavat jatkoon minut rukoilla.
Lievillä voin tulla lunnailla:
saatte poikkeuksen runnailla…
Mielenkiintoinen yksityiskohta tuolta ajalta on, että MTV ja Rajala harkitsivat Hyvät herrat –tyyppistä ohjelmasarjaa, jossa valtakunnan vaikuttajat istuisivat saunassa ja juonittelisivat. Ohjelmajohto ei antanut sille vihreää valoa, liian uskalias. Sellainen toteutui kilpailevalla kanavalla Aarno Laitisen ja Lasse Lehtisen ideoimana.
MTV:n johto saikin harmitellen seurata sen menestystä. Vähitellen Rajalan into alkoi laantua. Taloon tuli konsultti, joka tuijotti lukuja ja vaati kaupallisuutta. Ei ihme, että teatteri sai jäädä. Matka jatkui opetustöihin Lontooseen, vaimo lapsineen jäi Hämeenkyröön.
Pöhinä peittää murheet
Lontoon hurvittelu jäi 1980-luvun loppupuolella. Väitöskirja oli vain yksi kohokohta. Elina-vaimon kohtalokas sairaus läjähtää eteen. Rajala kuvaa työilon ja sairauden karmean vastakohtaisuuden:
”Kyllä tämä tästä vielä hiljenee, kestetään tämä kohina, sen jälkeen taas seestyy. Jaksa kulta vielä vuosi! Sitten keskitymme vain toisiimme, niin sairauskin tokenee, ei se jaksa kauan tällaista ruljanssia. Nujerra se!”
Sairaus nujersi vaimon. Rajala juoksi päin seinää. Tahti palasi, tiheni. Lukijan silmissä leskeksi jäänyt kolmen lapsen isä toipuu epäilyttävän nopeasti jatkaen töiden parissa pörheltämistään. Saavutusluettelot kasvavat, ja hänen omasta mielestään saldo jää plussalle. Lukija nipistää itseään: voiko tuosta noin selvitä?
”Jälkityrskyjä olen saanut kohdata, täysin ansaittuja. Pääasia oli sittenkin se, että me selvisimme elämää eteenpäin, pystypäin pyristelimme, enkä sortunut hedelmättömään itsesääliin. Niin kuin isäni sanoi: uutta aikaa virtaa koko ajan vastaan”.
Panu Rajala: Päin elämää! Muistelmani. Siltala 2023.
