Petteri Orpon hallitus aloittaa vaativissa olosuhteissa. Valtion talouden vahvistaminen kuudella miljardilla eurolla yhdistettynä kriisien värittämään aikakauteen ei tee uuden hallituksen alkua helpoksi. Lisäksi ei ole poissuljettua, että jokin uusi vakava kriisi tulisi eteen. Kaikkeen tulee olla varautunut ja valmiina. Unohtaa ei myöskään saa sitä, että kansalaisten elämässä näkyvät inflaation ja korkojen kuritus – jokainen euro pitää miettiä, miten käyttää. Helppoa ei ole kenelläkään.
Talouden kuntoon saattaminen oli kevään keskeinen vaaliteema. Eikä syyttä. Taloutemme on kuralla, koska olemme eläneet yli varojemme vuosikausia. Velkakuormaa on kasvatettu, mutta rajat tulevat siinäkin vastaan. Korkoriski on jo toteutunut. Se syö taloudellista liikkumavaraamme. Jokainen lisäkorkomiljardi pitää vain maksaa, ja se on jostain perusasiasta pois.
On erittäin hyvä, että hallitus laittaa jo alkumetreillä taloutta kuntoon, ettei meille käy Kreikkoja, jolloin joku muu tekee ikävät päätökset puolestamme. Yksi asia on varma: kaikki eivät silitä hallituksen päätä, vaan huutoa ja huutia tulee. Se pitää vain kestää – pää kylmänä ja sydän lämpimänä.
Onneksi hallituksella on myös niitä positiivisia keinoja rakentaa tulevaisuutta, kuten tutkimukseen ja koulutukseen panostaminen sekä talouskasvua vauhdittavat toimet. Hallitus laittaa uuden vaihteen päälle saada Suomeen lisää töitä ja investointeja.
Hallituksen käsissä on myös ikääntyvä yhteiskunta omine ratkaistavine kysymyksineen. Ensimmäiseksi on nostettava se, kuinka sosiaali- ja terveydenhuoltoamme kohtaa ikääntymisen haasteet yhdistettynä nuoren polven terveysriskeihin – ylipainoa löytyy aivan liian monelta. Terveyspalveluiden lisääntynyttä kysyntää syntyy näin kahdesta suunnasta – nuoremmasta tulevasta aikuisikäpolvesta ja senioreista. Hallitusohjelmassa oleva liikunnallisen elämäntavan edistäminen on mainio yksi keino tässä.
Kun tähän yhdistämme eläköityvät sote-ammattilaiset, niin kyllä se vaan on niin, että resurssipula tulee olemaan se keskeisin ratkaistava asia hallitukselle. Onneksi keinoja löytyy mm. kansainvälinen rekrytointi, koulutusmäärien lisääminen, kysynnän hillintä terveydenedistämistyön kautta, uudistamalla toimintakäytäntöjä, hyödyntämällä uutta teknologiaa sekä myös huolehtimalla sote-työn veto- ja pitovoimasta. Nämä keinot löytyvät onneksi hallitusohjelmasta.
Lopuksi muutama sana tehtävistä päätöksistä ja niiden laadusta. Hallitusohjelma on kompromissi. Se voi sisältää myös linjauksia, jotka eivät kanna pitkälle tai osoittautuvat huonoiksi. Silloin hyvä päätöksentekijä kykenee tekemään myös korjaavia päätöksiä, ja etsimään uusia luoviakin ratkaisuja. Toivottavasti Orpon hallituksen päättäjäjoukko oivaltaa tämän. Selvää on, että rapatessa roiskuu.
Päätöksenteon laadun tae on yhdessä tekeminen. Sidosryhmät ja kansalaiset on hyvä ottaa reippaasti mukaan valmisteluvaiheisiin. Se myös sitouttaa ja tuo monipuolisesti eri näkökulmia lainsäädäntötyöhön. Lisäksi hyvän lainsäädännön valmistelun kaava on vakuutus siitä, että minimoidaan riskit ja maksimoidaan positiiviset vaikutukset. Lait eivät tipu taivaasta, vaan jokaisen pykälän takana on taitava virkamies. Lainsäädäntöhankkeille tulee varata riittävät lainsäädäntövalmisteluresurssit ja aikaa, jotta niistä saadaan laadullisesti hyviä.
Uskon, että hyvä tästä tulee. On vain nähtävä yli tämän hetken vähän pidemmälle. On kannettava vastuu siitä, että lapsille jätetään terve, vahva ja hyvä yhteiskunta ilman edellisten sukupolvien siirtämää painolastia. Samalla muistaen, että talous ei ole se tärkein asia, vaan kansalaiset ja yhteisen yhteiskuntamme kestävä pohja.
