Jos Henri Juvan elämänkerta kuvailisi amerikkalaisen liikemiehen saavutuksia, voisimme lukea yhteenlasketut miljoonat sekä kaikki hänen saaliinsa. Yli 70 yrityskauppaa – ostoa ja myyntiä – tehneenä hän antaa mainioita neuvoja: nopeus, harkinta, intuitio niin ihmisistä kuin yrityksistä.
On Henri Juva ollut itsekin kaupan kohteena, omistajana, LVI-ammattilaisena kuin ihmisenäkin. Imartelevaa kenelle tahansa on, kun arvostamansa taho ottaa yhteyttä ja kertoo halunsa palkata haasteelliseen tehtävään. Kun tilanne ei ole työpaikan suhteen otollinen, vielä imartelevampaa on kuulla soittajan ennen puhelun päättymistä toteavan: sallitko että soitan sinulle vuoden kuluttua? Näin Juvalle on myös käynyt.
Ehdotuksia ja päätöksiä sulatellaan kärsivällisesti odotellen. Eräälle työtehtäviin kutsuneelle hän lausahti ennen suostumusta: ”vastuu on kysyjällä”. Kysyjä otti vastuun eli riskin ja palkkasi Juvan.
Isällään oli LVI-alan firma, josta hän ei ollut kiinnostunut. Isän kuolema johdatti pojan 27-vuotiaana alalle. Vuosikymmentä myöhemmin hän oli lunastanut firman sisariltaan ja valmis myymään sen Oy Huber Oy:lle. Edessä oli tilipäivän ja rennomman elämän kausi. Hän oli täysin väärässä.
Tuosta kaikki oli vasta alkava. Toimiala oli kirjava. Aitoa ja vähemmän aitoa kilpailua sekoittavat jatkuvat yritysjärjestelyt, rakentajien ja yhteiskunnallisten päättäjien levoton liikehdintä. Juva kuvaa värikkäin sanakääntein jatkuvaa myllerrystä. Muistot ovat etupäässä myönteisiä, kohteliaita mutta huumorin pehmentämänä kokemukset saavat kepeähkön kuvauksen.
Pravdalla ei pyyhi hyvin
Suomelle varsin hyödyllinen idänkauppa on pitkällinen ja monivaiheinen osa historiaamme. Niinpä Juva kumppaneineen seikkailee rajamme etelä- ja itäpuolella kuumeisesti urakoita hankkimassa. Neukkulandiassa kun oli kuultu lännen ihmeistä, johonkin oli luvattava itsestään aukeavat ovet, vaikka moisista kokemusta ei tuolloin hänellä ollut. Lupaus annettiin ja toteutettiin.
Vilnan kohteessa isännät tiesivät mitä vaatia mahorkan, kaalin, eilisen viinan ja karmeiden parfyymien maa tarvitsi. Rakennuksessa tuli tuoksua hyvältä. Juva laati äkkiä keskitetyn hajuilmastoinnin omalaatuiselta vaikuttavan teknisen kaavion. Talon suunnittelija hyväksyi idean, vaan toteuttaja ei koskaan päässyt selvyyteen, toimiko laitteisto: eli haisiko siellä hyvältä.
Matka määränpäähän Baltiassa suoritettiin kerran junalla makuuhytissä, koska Juvalla oli karmea flunssa, joka tuli hoitaa: ”Nenä vuoti lakkaamatta eikä ollut mitään millä pyyhkiä. Junan vessassa oli koukku, jossa roikkui Pravdasta leikattuja suikaleita. Niillä koitin suitsia tuottoisaa nenääni. Näkyvin tulos oli painomusteen tuhrimat nenä ja poskipäät”. Tänään huomautuksesta naapurissa voitaisiin vangita.
Kannattavuus on viisasten tiedettä
Yritysten ostaja ja myyjä sekä vastuullisissa johtotehtävissä olevat tietävät, mitä on pyrkiä saamaan yrityksestä kannattava. Aivan toinen taiteenlaji on rakennella yrityksestä vaikutelma, jonka mukaan se on ja tulee olemaan kannattava. Arkipäivän toimintoihin on tekijällä antaa useita käytännön neuvoja, jotka voivat olla jopa vanhan savottaviisauden tasolla ja silti totta:
”Jos tukkireen lastaa liian täyteen, hevonen ei saa sitä liikahtamaan. Kohtuukuormalla reki nytkähtää liikkeelle, ja liikkuvaan rekeen voi sitten nakata lisää kuormaa”.
Sivusta seuraavat eivät aina ymmärrä, mitä toimialalla naapurit tekevät. Kun Juva kerran hankki alan yrityksen Leppävirralta, tuohonkos tutut irvailemaan: ”Ihanko markkinajohtajan savolaisesta kirkonkylästä hankit”!
Yritykset jotka olivat kaupan, edustivat todella kirjavaa kokoelmaa. Niiden osaajat hallitsivat käytännön työn jopa parissa tai kolmessakin polvessa, mutta kaikkea ei osattu, vaikkapa mainontaa: ”Vettä jo kolmessa polvessa”. Tai ehkä sittenkin..
Sopuleista vain muisto jää
LVI-alan yritykset toimivat usein mammuttirakentajien ja pankkiirien liepeillä, nöyrinä apulaisina. Rakentajia Henri Juva pitää sopuleina suhteessaan talotekniikkaan. Otti aikansa ennen kuin rakentajat tajusivat, että talotekniikalla vaikutetaan rakennusten sisäolosuhteisiin ja elinkaarikustannuksiin. Aliurakoitsijoihin suhtauduttiin väliin vähätellen. Kerran virhe oli kehua yrityksen kannattavuutta, jolloin toimitilarakentajat kokivat sen olevan heiltä pois.
Surullista luettavaa on liike-elämästä maatuneiden rakentajien kohtalot. Kasvavat ostivat myyntiin kypsiä, huonot kuolivat kokonaan pois. Ja taas kerrataan se valtioviisaan parahdus aikaamme sovellettuna: kuinka vähällä järjellä yrityksissä toimitaan. Neuvoksi kuitenkin on tarjolla kolme: varastoista luopuminen, urakointi ilman omia asentajia ja henkilöstön sitouttaminen.
Lystikkäästi sanaileva kertoja on joutunut osaamisensa ja aktiivisuutensa vuoksi tilille. Hänelle kasautui jossakin vaiheessa luottamustehtäviä tarpeeksi saakka. Se on lasku siitä, kun innostuu viisaaksi.
Vuonna 1953 syntynyt Henri Juva seuraa tänään jälkipolvensa menestyksen tekoa, vaan ei malta olla neuvomatta. Yhteenlaskettuja miljooniaan hän ei raportoi, mutta vihjeitä antaa, miten mukavaa on olla vahdissa ja lueskella omassa purjeveneessä keskellä merta, yrittää viihtyä Ranskan Antibesissä, Suomen Lapissa ja nauttia sopivaa viiniä.
Jari Syrjälä: Henri Juva, humanisti vai liikemies? SKS kirjat 2023.
