Presidentti Xi Jinpingin odotetaan puoluekokouksessa saavan valinnan kolmannelle viisivuotiskaudelleen puolueen johdossa ja Kiinan presidenttinä. Kokouksen suurin mielenkiinto kohdistuukin siihen, millä ehdoilla ja rajoitteilla Xi tehtävän vastaan ottaa. Puolueen sisällä ja sen vanhoissa johtajissa on tyytymättömyyttä Xin yksinvaltaistuvaan tapaan johtaa maata. Valtataistelu kiteytyy siihen, todetaanko tämän olevan Xin viimeinen kausi, asetetaanko vallankäytölle muita ehtoja ja ketä valitaan seitsenhenkisen politbyroon pysyvän komitean jäseniksi.
Todennäköisesti Xi kuitenkin murskaa mahdollisen puolueen sisäisen oppositionsa ja antaa mahdollisesti nimetä itsensä puolueen puheenjohtajaksi pääsihteerin sijaan – ensimmäistä kertaa sitten Mao Zedongin. Myös politbyroon ja sen pysyvän komitean uusien jäsenten ennakoidaan olevan vahvoja Xin lojalisteja. Mutta mitä tapahtuu Kiinan politiikan suunnassa puoluekokouksen jälkeen?
Jotkut odottavat presidentti Xin hellittävän viime vuosien tiukkaa linjaa suhteessa maan talouselämään ja poliittiseen kuristusotteeseen, kunhan on tullut valituksi. En itse usko tähän. Zero Covid -linja voi olla ainoita konkreettisia asioita, jossa Xi on valmis ottamaan maltillisemman linjan kuin ennen valintaansa. Sen sijaan politiikassa ja talouselämän kontrolloinnissa on todennäköisesti odotettavissa aiempaa tiukempaakin linjaa.
Xi on puhunut aiemmin, että Kiina on valmis siirtymään sosialismin seuraavaan vaiheeseen. Tässä tavoitteena on ”yhteinen vauraus”, joka tarkoittaa ainakin maan nykyisten tuloerojen selkeää tasaamista. Tämä vaatii tiukempaa otetta maan talouselämästä ja siten tuottavuuskehityksen heikkenemistä jatkossa. Poliittisella puolella jatkunee Kiinan etnisten ja kulttuuristen vähemmistöjen ”uudelleenkouluttaminen” Han-kiinalaisen yhtenäiskulttuurin piiriin. Poliittinen ja median (myös sosiaalisen median) kontrolli tiukkenee edelleen.
Mitä suomalaisten yritysten pitäisi tästä kehityksestä ajatella?
Jos katsoo ensin riskejä, niin on selvää, että poliittiset riskit yritysten toiminnalle jatkavat kasvuaan Kiinassa. En suosittelisi tekemään uusia kiinteitä investointeja kovin kevyin perustein. Lisäksi yrityksen kannattaa miettiä onko sen liiketoiminta, hankinta tai komponenttien saatavuus liian riippuvainen Kiinasta. Positiivisessa mielessä voi kuitenkin todeta, että yritykset, jotka ovat investoineet Kiinaan ja tarjoavat siellä työtä sekä Kiinaa hyödyttäviä tuotteita ja palveluita, voivat olla lyhyellä aikavälillä varsin huolettomia. Myös kahdenvälistä kauppaa kannattaa varmasti jatkaa, jos se on yritykselle hyödyksi, edellä mainitut varoitukset huomioiden.
Kiinan talousnäkymät ovat edelleen melko heikot. IMF laski lokakuun alussa ennustettaan Kiinan vuoden 2022 talouskasvuksi kolmeen prosenttiin. Syitä tähän ovat paitsi megatrendit, kuten työtätekevän väestön ja tuottavuuskehityksen lähtö laskevalle uralle, myös akuutimmat ongelmat.
Zero Covid -politiikka on iskenyt taloudelliseen aktiviteettiin negatiivisesti. Kiinteistösektorin kuplan tyhjeneminen aiheuttaa jatkuvasti taloudellisia ongelmia. Teknologiajätit menettävät investoijiaan. Olenkin jo jonkin aikaa esittänyt, että paitsi että Kiinan talouden ongelmat ovat trendinomaisia, ne myös jarruttavat talouskasvua niin paljon, että siitä ei tule koskaan maailman suurinta taloutta.
