Venäjän federaation strategisena tavoitteena on Neuvostoliiton hajoamisesta alkaen ollut sen läntisistä naapurimaista koostuvan puskurivyöhykkeen muodostaminen, sanoo Puolan ulkopoliittisen instituutin johtaja Slawomir Debski.
Heikkouden tilassaan Venäjä ei kyennyt estämään Baltian maiden, Georgian, Moldovan ja Ukrainan itsenäistymistä, mutta suhtautui siihen hänen mukaansa vain tilapäisenä tosiasiana. Lukuisat läntiset johtajat, kuten Saksan entiset liittokanslerit Gerhard Schröder ja Angela Merkel, ovat hänen mukaansa sittemmin osoittaneet Venäjän edessä niin suurta heikkoutta, että Kreml on tulkinnut kylmän sodan päättymisen jälkeisen turvallisuusarkkitehtuurin olevan väliaikainen ja tarkistettavissa.
– Barack Obaman hallinnon laimea reaktio Venäjän toteuttamaan Krimin valtaukseen vuonna 2014 vain vahvisti Venäjän presidentti Vladimir Putinin uskoa siihen, että vapaa maailma sallii hänen alistavan entiset neuvostotasavallat, tohtori Debski kirjoittaa yhdysvaltalaisessa The Hill -lehdessä.
Presidentti Joe Bidenin päätöksen vetäytyä Afganistanista ja pyrkimyksen lopettaa USA:n käymät sodat Putin tulkitsi Debskin mukaan tilaisuudeksi muuttaa kansainvälisiä pelisääntöjä ja käynnistää avoin hyökkäyssota Ukrainan kansakunnan tuhoamiseksi.
Historian romukoppaan
Vaikka Venäjä ei kyennyt estämään entisten keskieurooppalaisten satelliittivaltioidensa liittymistä Natoon, se sai kuitenkin – Debskin mukaan valitettavasti – vuonna 1997 allekirjoitetussa Nato-Venäjä-perusasiakirjassa liittokunnalta poliittisen sitoumuksen siitä, että niiden alueelle ei sijoitettaisi merkittävää määrää taistelujoukkoja.
– Moskova piti tätä voittona uskoen, että uusien Nato-liittolaisten jäsenyys olisi vain väliaikainen ja jonakin päivänä kumottavissa joko diplomaattisesti tai voimakeinoin, hän sanoo.
Sittemmin Venäjä on hänen mukaansa puhkonut aukkoja ja luonut uusia ”harmaita vyöhykkeitä” Euroopan turvallisuusjärjestelmään aina kun se on ollut geopoliittisesti mahdollista. Viimeistään Venäjän vallattua Krimin ja hyökättyä Ukrainaan vuonna 2014 Nato-Venäjä-perusasiakirja olisi pitänyt hänen mielestään heittää historian romukoppaan.
– Eräät Naton jäsenet – Saksan ja Ranskan johdolla – tekivät kuitenkin kaikkensa estääkseen asiakirjan päätymisen tunkiolle, hän toteaa.
Näin Venäjä sai uuden aiheen olettaa, että ainakin osa Naton jäsenistä ilmeisesti tunnustaa sen etupiirivaatimusten oikeutuksen.
Edes kesäkuun lopulla järjestetyssä Madridin huippukokouksessaan – Venäjän pommitettua Kiovaa ja Harkovaa ja toteutettua hirmutekoja Butšassa, Irpinissä ja Mariupolissa – puolustusliitto ei irtisanoutunut Nato-Venäjä-perusasiakirjasta, jota Venäjä on viimeistään helmikuusta 2014 lähtien häikäilemättömästi rikkonut.
Viimeistään sen jälkeen, kun Putin esitti joulukuussa 2021 Natolle uhkavaatimuksen, jossa hän vaati sitä luopumaan avoimien ovien politiikastaan ja vetämään joukkonsa itäiseltä sivustaltaan, pitäisi Debskin mielestä olla selvää, että lännen epäröinti vain kannustaa Venäjää uusiin aggressiivisiin ja imperialistisiin seikkailuihin.
