Toimittaja Aarno Malin tunnetaan erityisesti Tor-verkon asiantuntijana. Teoksessaan hän kertoo henkilökohtaisesta tutkimusmatkastaan Tor -verkon ja samalla ihmismielen pimeimpiin puoliin.
Tor-verkon maine on kieltämättä synkkä, se on erityisen tunnettu huumekaupasta ja lapsipornosta. Näiden lisäksi verkossa toimivat asekauppiaat sekä palkkamurhaajat.
Tor-verkon nimi tulee sanoista The Onion Router, sipulireititys. Sipuli-sana kertoo siitä, että tietoliikenne salataan kerroksittain.
Tor-selaimen voi kuka tahansa ladata itselleen ilmaiseksi ja laillisesti tietokoneeseen tai puhelimeen. Verkolla on päivittäin noin 2,5 miljoonaa käyttäjää maailmanlaajuisesti ja näistä noin 25 000 on Suomesta.
Nettihuumekauppaa
Tor-verkon huumekaupan katsotaan yleisesti alkaneen helmikuussa 2011, jolloin 26-vuotias yhdysvaltalainen ohjelmistoinsinööri Ross Ulbricht perusti Silk Road -sivuston. Ulbrichtin toiminnassa oli vahva ideologinen perusta, sillä hän oli libertaari, itsemääräämisoikeuden ja vapauden kannattaja. Ulbricht halusi antaa ihmisille kokemuksen siitä, miltä tuntuu elää ilman valtion tai muun tahon valvontaa.
Silk Road -sivuilla suuri joukko myyjiä eri puolilta maailmaa kaupitteli erilaisia huumeita. Asiakkaat ostivat niitä bitcoineilla ja antoivat samalla postiosoitteen, johon myyjä lähetti tuotteet. Sinänsä Tor oli ollut valmis tällaista kaupankäyntiä varten jo pitkään, mutta riittävän anonymiteetin takaava maksuväline puuttui. Vasta kun maailman ensimmäinen kryptovaluutta bitcoin vakiinnutti asemansa, oli kaikki valmiina myös huumekaupalle.
Silk Road-sivulla ostaja tilasi tuotteen, mutta bitcoinit eivät siirtyneet heti hänen lompakostaan myyjän lompakkoon, vaan ne siirtyivät marketin välitilille. Vasta kun ostaja oli saanut tuotteen ja oli siihen tyytyväinen, hän vapautti bitcoinit myyjälle. Maksujärjestelmä takasi, että myyjä todellakin lähetti tuotteen ostajalle.
Malinin mukaan Silk Road oli suurin yksittäinen muutos, jonka huumemaailma on koskaan kokenut. Huumeidenkäyttäjien ei enää tarvinnut henkilökohtaisesti tuntea ja tavata huumekauppiaita, vaan kuka tahansa pystyi tilaamaan aineita suoraan postilaatikkoonsa. Tuotteet myös olivat laadukkaampia ja halvempia kuin katukaupassa.
Ulbricht sai kymmenen prosenttia kaikista kaupoista ja hän oli pian miljonääri. Kyse oli kuitenkin hetken huumasta, vajaa kaksi vuotta sivun perustamisesta FBI pidätti Ulbrichtin ja sivusto suljettiin. Viranomaisten mukaan Silk Roadilla ehdittiin myydä huumeita ja muita tuotteita 9,5 miljoonalla bitcoinilla, mikä vastasi noin 180 miljoonaa dollaria. Ostajia Silk Roadilla oli lähes 150 000 ja myyjiä 4 000. Silk Roadin jälkeen vastaavia kauppapaikkoja on tullut kuin sieniä sateella.
Myös Suomessa on omat kauppasivustonsa, ja niiden ympärille on kehittynyt oma, ainutlaatuinen alakulttuurinsa. Malinin mukaan sivustot määrittelevät suuntaviivat huumeidenkäytölle koko maassa. Esimerkiksi Silkkitie oli toimintaperiaatteeltaan lähes suora kopio alkuperäisestä Silk Roadista. Silkkitie oli selkeä, miellyttävän näköinen ja ainakin aluksi helppokäyttöinen sivusto.
Silkkitie onnistui toimimaan yllättävän kauan, se käynnistyi joko vuoden 2013 lopulla tai seuraavan vuoden alussa. Silkkitielle alettiin kuitenkin toivoa kotimaista kilpailijaa, koska monia ärsyttivät sivuston rahansiirtoon liittyneet ongelmat. Vuonna 2018 ilmaantuikin kaksi yrittäjää, mutta ne katosivat nopeasti. Maaliskuussa 2019 Silkkitie lopetti toimintansa ja nyt kilpailulle aukesi kunnolla tilaa.
Lapsipornoa
Aarno Malin pohti pitkään, kannattaisiko Torin lapsipornosivuja käsitellä, koska maailmassa on asioita, joita ihmiset eivät halua ajatella. Mediassa ei juuri kerrota lapsipornomaailmasta, koska se olisi yleisölle liian suuri shokki.
Toisaalta ilmiö oli tuotava päivänvaloon, koska muuten mikään ei muutu. Edelleen Malin halusi tuoda Tor-verkon lapsipornomaailman julki varoittaakseen ihmisiä. Hänellä ei ole tarjota keinoja siihen, miten tuota maailmaa vastaan voisi taistella, ainoa mahdollisuus on lisätä ihmisten tietoisuutta siitä.
Torin lapsipornomaailma on lukuisten sivustojen muodostama yhteisö. Se on olemassa ennen kaikkea lapsipornon levittämistä varten, mutta tärkeää yhteisön jäsenille on myös, että he löytävät netistä kaltaisiaan ja voivat keskustella keskenään avoimesti. Myös sadistiset pedofiilit eri puolilta maailmaa ovat löytäneet toisensa Torin avulla.
Malin löysi Torista jopa pedofiilien käsikirjan. Englanninkielinen teos on pitkä ja todella perinpohjainen. Käsikirjassa käydään läpi kaikki kuviteltavissa olevat skenaariot. Esimerkiksi lapsen lähestymiseen, kaveruuden solmimiseen ja seksiin houkutteluun neuvotaan useita eri menetelmiä riippuen kohteen iästä.
Kirjassa kerrotaan myös muun muassa se, miten kannattaa paeta ja puolustautua, jos suunnitelmat menevät pieleen ja paikalle sattunut aikuinen hyökkää pedofiilin kimppuun tai lähtee ajamaan takaa.
Aarno Malin: Pimeyden ytimeen. Tutkimusmatka Tor-verkon rikollisuuteen. 232 Sivua. Atena/Kustannusosakeyhtiö Otava.
JARKKO KEMPPI
