Verkkouutiset

Venäläiskalustoa Valko-Venäjällä. Handout / MINISTRY OF DEFENCE REPUBLIC OF BELARUS / AFP/ LEHTIKUVA

Näkökulma: Menimmekö kaikki halpaan? Vladimir Putin voi yllättää

Saatamme nähdä juuri sen, mitä Moskova haluaa meidän näkevän.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Maailma kävi monen tietämättä lähellä ydintuhoa marraskuussa 1983. Neuvostoliiton huojuva, ikääntynyt ja turvallisuuspoliittisesta todellisuudesta erkaantunut poliittinen eliitti ja vainoharhainen KGB-johto onnistuivat tuolloin hetkeksi vakuuttamaan toisensa siitä, että Naton Able Archer 83 -komentopaikkaharjoitus Euroopassa oli suurella todennäköisyydellä savuverho lännen ennakoivalle ydiniskulle Neuvostoliittoa vastaan.

Maailman pelasti mitä todennäköisimmin Euroopan amerikkalainen sodanjohto, joka päätti olla reagoimatta Neuvostoliiton ydinaseiden aktivointiin ja joukkojen kovaan valmiuden nostoon Itä-Euroopassa.

Häkellyttävän tilanteen takana oli perustavanlaatuinen tiedustelun epäonnistuminen molemmilla puolilla.

Neuvostoliitto oli luonut RYaN-nimellä tunnetun operaation, jonka tarkoituksena oli paljastaa lännen tuleva yllätyshyökkäys. Siitä tuli nopeasti itseään ruokkiva kone. Moskovassa istunut KGB-johto halusi lännessä toimivilta agenteilta tietoja, joiden katsottiin kertovan orastavista hyökkäysvalmisteluista. Niitä se myös sai.

Neuvostoliiton vakoojat raportoivat esimerkiksi verenluovutuskampanjoista tai myöhään yöhön länsimaisissa ministeriöissä – todennäköisesti siivouksen takia – palavista valoista. Moskovassa pienet langat nivottiin mukaan kasvavaan kudelmaan, jossa kaikki tuki Naton tulevaa yllätysiskua. Tätä vastaan puhuvaa tietoa ei etsitty.

Monet lännessä toimineet neuvostotiedustelun upseerit pitivät Moskovan tiedonnälkää ja RYaN-ohjelmaa pääosin naurettavana ja todellisuudesta vieraantuneena. He kuitenkin leikkivät mukana ja toimittivat esimiehilleen sitä, mitä Moskovasta haluttiin ja kierre oli valmis.

Lännessä sorruttiin lähes vastaavaan typeryyteen.

Etenkin amerikkalaistiedustelu oli totaalisen pihalla siitä, mitä Moskovassa todella ajateltiin. Kun totuus myöhemmin paljastui, meni kauan ennen kuin keskustiedustelupalvelu CIA suostui myöntämään itselleen, ettei sillä ollut harmainta aavistustakaan siitä, että Able Archer oli käyttänyt blokkeja lähellä ydinsotaa.

Vuoden 1983 kauhunhetkien todellinen oppitunti on, että instituutiotkin voivat sortua vahvistusharhaan. Etsimme herkästi merkkejä ennakkokäsityksemme tueksi.

Entä jos invaasiota ei tulekaan?

Venäjä on lähettänyt Ukrainan rajalle ja Valko-Venäjälle suuret määrät sotilaita ja kalustoa aina Itä-Venäjältä asti. Joukkojen kokoaminen on ollut pitkäkestoista ja järjestelmällistä. Valmisteluja on pönkitetty valmiusharjoituksilla. Kaikki viittaa, että Venäjä on toden teolla asemoinut joukkonsa hyökkäystä varten. Samalla lännelle on esitetty kovia vaatimuksia, jotka käytännössä palauttaisivat Euroopan vanhaan etupiirijaon aikaan ja tekisivät Natosta hampaattoman.

Länsimaisten medioiden ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden suurennuslasi on kääntynyt seuraamaan jokaista rasahdusta Venäjän tulevasta hyökkäyksestä. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen perusteella näin on tapahtunut myös läntisissä tiedusteluelimissä. Etenkin Yhdysvaltojen ja Britannian tiedusteluarviot ovat olleet mediatietojen ja valtionpäämiesten lausuntojen perusteella jyrkkiä. Kremnologia Venäjän presidentti Vladimir Putinin aivoituksista käy ylikierroksilla ja rakeiset kännykkävideot panssarikolonnista leviävät Twitterissä kulovalkean tavoin.

Vähemmälle huomiolle on jostain syystä jäänyt se, että Ukrainassa ollaan ainakin julkisuudessa olevien tietojen perusteella huomattavasti maltillisempia kuin Atlantin toisella puolella. Myös saksalaisilla ja ranskalaisilla on tiettävästi varsin erilainen tilannekuva kuin amerikkalaisilla. Näistä etenkin Saksa on tosin viime aikoina kunnostautunut muun muassa Ukrainan asetoimituksien torppaamisella, mikä on saanut monet epäilemään maan johdon sitoutumista Kremlin vastaiseen rintamaan.

Maltilliset arviot tuntuvat joka tapauksessa saavan vähemmän tilaa mediassa kuin sotaisat ennusteet. Esimerkiksi Ukrainan ulkoministeri Dmytro Kuleba toisti tänään amerikkalaiselle ABC:lle Ukrainasta aiemminkin kuullun arvion: Venäjän joukot ovat riittämättömiä hyökkäykseen ja Ukrainaa pyritään horjuttamaan pikemminkin hyökkäyksen uhalla. Samalla Valkoisesta talosta kerrotaan, että vyörytys voi alkaa milloin vain.

Ukrainalaislausuntojen motiiveja voi toki miettiä, mutta on joka tapauksessa merkillepantavaa, että maan johdossa tuntuu olevan turhautumista jopa alarmismina pidettyihin amerikkalaispuheisiin ja toimiin, kuten aikeisiin evakuoida lähetystöjen henkilökuntaa. Ukraina on kuitenkin pyrkinyt vahvistamaan asevoimiaan jatkuvasti. Se on pyytänyt ja onneksi myös saanut paljon sotilasmateriaalitukea eri länsimailta.

Itsenäisen venäläisen Novaja Gazetan Valeri Shirjajev kiinnitti viime viikolla kolumnissaan huomiota Ukrainasta käytävään mediapeliin. Shirjajev maalasi kuvan kiivaana käyvästä infosodasta ja luonnehti Venäjän Ukrainan liepeille keräämiä joukkoja todellisen hyökkäysjoukon sijasta lähinnä kulissiksi, jonka tarkoituksena on tukea Venäjän informaatio-operaatioita ja ulkopoliittisia tavoitteita.

Kirjoituksessa nostetaan taustaksi esiin esimerkiksi tästä löytyvä amerikkalaisen Institute for the Study of War -ajatushautomon raportti joulukuulta. Raportissa todetaan, että Venäjällä näyttää olevan suunnitelma Ukrainan valloitukseen ja arvioidaan länsimaiden johdon toimivan oikein reagoidessaan Venäjän toimiin.

Laajamittaista invaasiota ja valloitussotaa pidetään kuitenkin erittäin epätodennäköisenä. ISW arvioi tuolloin, että presidentti Putin lähettää paljon todennäköisemmin joukkoja Valko-Venäjälle ja mahdollisesti Venäjän jo miehittämille alueille Itä-Ukrainassa.

Suurin piirtein samoille linjoille päätyi myös ukrainalaisen Center for Defense Strategies -tutkimuslaitoksen asiantuntijaryhmä. Ukrainska Pravdassa ja Kyiv Independentissä julkaistussa kirjoituksessa päädytään kolmeen lopputulemaan. Asiantuntijoiden mukaan täysimittainen valloitushyökkäys näyttää epätodennäköiseltä, mutta käsillä on muita uhkaavia skenaarioita. Tutkijoiden mukaan Ukrainan tulisi joka tapauksessa varautua aktiivisesti puolustautumaan. Kirjoitusta voidaan pitää painokkaana. Sen laatimisen tukena on ollut ulkopuolisia asiantuntijoita niin Ukrainasta kuin ulkomailtakin.

CDS:n tutkijat uskovat, että Ukrainalla on tavanomaisen sodan sijasta varsin todennäköisesti edessään jatkuvasti käynnissä olevan matalan intensiteetin sodan kiihtyminen esimerkiksi uusilla ja entistä kovemmilla kyberiskuilla ja disinformaatio-operaatioilla.

ISW:n tapaan asiantuntijat pitävät varsin mahdollisena, että Venäjän joukkoja alkaa virrata jo ennestään miehitetyille alueille Itä-Ukrainaan. Tämän skenaarion kerrotaan pyörivän myös virallisissa keskusteluissa Ukrainan ja sen kumppanien kesken. CDS nostaa lisäksi esiin mahdolliset terrori-iskut ja Venäjän joukkojen siirrot Valko-Venäjälle. Jälkimmäisiä on jo nähty.

Menimmekö vipuun?

Able Archerin virhearviot ovat varoittava esimerkki siitä, miten helposti yksittäiset ihmiset ja jopa tiedusteluelimet ja päättäjät saattavat päätyä etsimään merkkejä asioista, joihin ne jo valmiiksi uskovat. Ukrainan tapahtumia on vaikea seurata viileän analyyttisesti nykyisessä sosiaalisen median ympäristössä ja uutismaailmassa. Tähän Kreml saattaa myös luottaa.

Moskova voi laskea suosiolliseksi lopputulemaksi tilanteen, jossa länsijohtajat taputtelevat toisiaan selkään siitä, miten pienillä myönnytyksillä he estivät suursodan. Sodan, jota ei kenties koskaan ollutkaan tulossa.

Kremlin likaisten temppujen paljastajana tunnettu arvostettu brittiläinen Venäjä-asiantuntija Keir Giles varoitti tästä Guardianin mielipidekirjoituksessaan.

Gilesin mukaan länsi on suhtautunut tulevaan Venäjän invaasioon pakkomielteisesti jo kaksi kuukautta, vaikka sellaista tuskin on tulossa – ainakaan siinä muodossa kuin moni uskoo.

Gilesiä ei voi hyvällä tahdollakaan pitää naiivina Venäjän seuraajana tai Moskovan myötäilijänä – pikemminkin päinvastoin. Hän kysyy, onko länsi mennyt Putinin vipuun.

– Venäjä on käyttänyt ilmiselvän joukkojen kokoamisen houkutinta ajaakseen lännen pohtimaan paniikissa vakavasti sen vaatimuksia Naton pois vetämisestä. Yhdysvallat ja Nato ovat kuitenkin haksahtaneet massiiviseen strategiseen hämäysoperaatioon keskittymällä väärään ongelmaan ja ryhtymällä neuvotteluihin Venäjän ehdoilla, Giles muun muassa kirjoittaa.

Asiantuntijan mukaan Venäjän valmistelut ovat toki todellisia ja niitä myös jatketaan paineen ylläpitämiseksi. Meidät on kuitenkin saatu ajattelemaan, että Ukrainan rajalle koottu armeija on liian suuri, ettei sitä käytettäisi. Tosiasiassa joukot ovat jo käytössä. Juurikin tämä sotajoukko on tuonut lännen neuvottelupöytään Venäjän kanssa.

Keir Giles päätyy analyysissään kylmäävään lopputulokseen, joka on linjassa yllä kuvattujen arvioiden kanssa.

Jopa liiallinen keskittyminen laajamittaiseen sodan uhkaan Ukrainassa on jättänyt avoimeksi muita vaihtoehtoja kuten kyberiskuja ja vaikuttamisoperaatiota. Niiden kohdalla lännen on ollut tunnetusti vaikea sopia yhteisistä reaktioista. Tästä todistavat esimerkiksi hiljattainen kyberhyökkäys useisiin Ukrainan valtion tietojärjestelmiin ja sitä seuranneet uutiset EU-maiden erimielisyyksistä sen suhteen, mihin Venäjän toimiin Euroopan tulisi reagoida ja mihin ei.

Tätä kaikkea seurataan herkällä korvalla Kremlissäkin.

Keskittyminen Ukrainaan ja tavanomaisen hyökkäyksen uhkaan voi myös viedä katseen ohi pallosta. Venäjä tehnyt selväksi, että nyt on kyse laajasta vastakkainasettelusta länttä vastaan. Tämä merkitsee, että Moskova saattaa yllättäen ohjata painetta muuallekin. Kohteeksi voivat Keir Gilesin mukaan joutua Natoon kuulumattomat Euroopan valtiot kuten esimerkiksi Suomi, jota brittiasiantuntija kuitenkin luonnehtii ”kovaksi vastukseksi”.

Nyt jos koskaan EU-mailta, Natolta ja Yhdysvalloilta kuulisi mielellään selviä vastauksia siihen, mitkä Venäjän toimet missäkin ylittävät lännen sietokyvyn. Venäjän kanssa aktiivisesti keskustelevan Suomen soisi olevan näissä EU-pöydissä aktiivinen.

Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että länsi on invaasion uhkaan keskittyessään saattanut jättää oven raolleen kaikelle muulle.

Emme kai ole jo valmiita huokaisemaan helpotuksesta, jos näemmekin sodan sijaan ”vain” kyberiskuja ja lisää venäläisiä sotilaita itäisessä Ukrainassa?

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)