Vanhempien kiinnostuksen ja lapsen koulumenestyksen välillä on vahva korrelaatio, Oopetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sanoo. Vanhempien ja koulun välisen yhteistyön tiivistäminen onkin asia, jota Heinosen mukaan on entisestään vahvistettava.
– Ei tarvitse osata derivoida, vaan riittää, että on kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä, Olli-Pekka Heinonen muistutti opetushallituksen järjestämässä lukukauden avajaistilaisuudessa Helsingissä.
Yksilöllistyminen on yksi nykykoulun haaste. Aina vanhempien kiinnostus ei ole pyyteetöntä.
– Kyllä yksilöllistymiskehitys näkyy jonkin verran myös kouluissa ja koulumaailmassa. Minunkin luona käy vanhempien delegaatioita, jotka sanovat että meille sopii, että kansallisesta opetussuunnitelman perusteista nämä kaikki muut aineet opetetaan lapsille, mutta ei tätä kokonaisuutta. Tämän me haluamme jättää pois, Heinonen kertoo esimerkkinä.
Heinosen mukaan pyynnöt liittyvät tavalla tai toisella katsomuksellisiin asioihin, kuten esimerkiksi uskontoon.
– Puhtaasti uskonnon ulkopuolella ne saattavat liittyä esimerkiksi biologian maailmaan tai liikunnassa läsnäolemiseen. Niiden kautta ehkä sitten myöskin historian kirjoitukseen tai muuhun. Aika usein siellä on joku maailmankatsomus taustalla.
Heinosen mukaan esimerkiksi uskonnonopetus ottaa vahvastikin erilaiset maailmankatsomukset huomioon, mutta kyse on myös siinä, miten se näkyy muissa asioissa, kuten seksualisuuteen tai sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä.
Opetussuunnitelmia ei kuitenkaan ruvatea räätälöimään vanhempien toiveiden mukaisiksi.
– Me lähdemme siitä, että Suomessa opetusohjelman perusteet on kansallinen ja kaikille yhteinen opetettava aines, ja silloin kyllä edellytetään sitä, että oppilaat osallistuvat tähän opetukseen.
Heinosesta tämä on kiinnostava periaatteellinen kysymys, sillä kyseessä on vastakkain vanhemman oikeus kasvattaa lasta ja yhteiskunnan velvollisuus tarjota koulutus.
– Tästä on aika tuore Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu Saksan osalta, jossa jännite ratkaistiin niin, että lapsen oikeus saada yhtäläinen koulutus nähtiin voimakkaammaksi.
Moninaisuus haastaa opettajaa
Yksilöllistymiskehitys on Heinosen mukaan vain osa sitä moninaisuutta, jonka keskellä opettajat tällä hetkellä työskentelevät. Erilaista tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittaminen samoihin oppimistiloihin, erilaiset kulttuuritaustat ja kielitaitotasot, entistä nuoremmilla ilmenevät mielenterveysongelmat sekä kotoa saatava tuki ja valmiudet haastavat opettajia työssään joka päivä.
Heinosen mukaan suomalainen koulukeskustelu on usein ongelmakeskeistä, mutta harvoin ongelmia kuitenkaan saadaan ratkaistua keskittymällä niihin.
– Lähtökohta on se, ettei koulu ole rikki. Meillä on tiettyjä asioita, joita meidän täytyy kehittää ja tehdä paremmin, mutta perusta antaa hyvän pohjan tehdä parannusliikkeitä. Se, mikä on muuttunut on se, että ne oppilaiden ja opiskelijoiden tarpeet ja lähtökohdat ovat aikaisempaa moninaisia, hän huomauttaa.
Yhdessätekemisen kulttuuria vahvistettava
Peruskoulun kehittämisessä avainasemassa ovat Heinosen mukaan johtamisen ja yhdessätekemisen kulttuurin vahvistaminen, oppimisen tuki sekä koulun rooli hyvinvoinnin edistäjänä.
– Koulujen johtamis- ja toimintakulttuuri entistä yhteisöllisemmäksi ja yhdessä tekemiseen kannustavaksi, Heinonen sanoo ja mainitsee hyvinä onnistumisina muun muassa liikkuvan koulun, tutoropettajajärjestelmän sekä lukuliikkeen.
Heinosen mukaan suomalainen koulu ansaitsee myös pitkäjänteisen kehittämisen rauhan.
– On suunta, mihin mennään, mutta tehdään sitä pitkäjänteisesti. Ja niin, että kykenemme nivomaan kansallinen, paikallinen ja koulukohtainen kehittämisen vahvemmin yhteen.
Tähän liittyy myös opetushallituksessa rakennettu kehittämisrahoituksen malli, joka olisi entistä ennakoivampi kouluille ja opettajille ja toisi mukanaan pitkäjänteisyyttä kehittämistoimintaan.
