”Käytännössä tarvitsen seitsemän tai kahdeksan vuotta aloittaakseni elämäni täällä. Se on aika, jota en ole valmis hukkaamaan”, 28-vuotias Naeli Hamadi sanoo.
Syyrian Damaskoksessa insinööriksi opiskellut Hamadi on tullut Ruotsin Jönköpingiin turkkilaiselta pakolaisleiriltä. Jälkeen jäivät pieni vauva ja vaimo. Heidän saamisensa Ruotsiin veisi vielä vuosia.
”Saatan palata Turkkiin tai mennä Libanoniin. En tiedä tarkalleen, mutta lähden takaisin sellaiseen yhteiskuntaan, joka sopii minulle paremmin”, Hamadi toteaa.
Hamadi maksoi matkastaan tuhansia dollareita ja oli vähällä menettää henkensä jouduttuaan Välimerellä veden varaan yhdeksäksi tunniksi, kun hänen veneensä kaatui.
”Minun oli päästävä tänne tajutakseni, ettei tämä ole luvattu maa”, hän sanoo.
Hamadi on eräs monista Ruotsiin saapuneista syyrialaisista turvapaikanhakijoista, jotka ovat päättäneet perua turvapaikkahakemuksensa ja lähteä takaisin johonkin kotimaataan turvallisempaan Lähi-idän maahan. Arabiankielinen Huffington Post on haastatellut heistä useita tästä englanniksi löytyvässä jutussaan.
48-vuotias Abu-Adel on päättänyt viedä perheensä Ruotsista Turkkiin. Abu-Adelilla on kolme teini-ikäistä tytärtä ja yksi nuorempi poika.
”En voi kasvattaa heitä täällä. Kaaosta lähentelevä vapaus on muuttunut haamuksi, joka riivaa minua, minne tahansa menenkin. Lapsille suotu itsenäisyys ja heidän vapautensa tehdä, mitä he haluavat sekä jatkuva uhka siitä, että menetän lapseni, jos pakotan heidät seuraamaan tapojamme ja perinteitämme, on muodostunut painajaiseksi, joka valvottaa minua öisin”, hän toteaa.
Abu-Adel sanoo kasvaneensa ”konservatiivisessa yhteiskunnassa” ja tottuneensa siihen.
”Seksuaalinen vapaus on suurin pelkoni”, hän toteaa.
”Otan heidät mukaani ja palaamme kotiseudullemme. En voi sallia tyttäreni muodostavan suhdetta nuoreen mieheen ystävyyden varjolla. En myöskään voi kuvitella seuraavani sivusta, jos poikani päättää juoda alkoholia. Kaikki on täällä sallittua. En voi elää näin.”
”Tylsyyden ja kurjuuden maa”
32-vuotias Samar on kolmen lapsen äiti. Hän aikoo pian jättää peruutusilmoituksen turvapaikkahakemuksestaan. Syynä on Ruotsin hallituksen hiljattain antama päätös, joka vaikeuttaa huomattavasti perheenyhdistämistä.
”Mahdollisuuteni saada lapseni tänne ovat pienentyneet – lähes hävinneet”, hän toteaa.
Samar kertoo olleensa matkallaan useita kertoja hengenvaarassa eikä halua altistaa lapsiaan samoille riskeille.
22-vuotias Hamza Agaan taas sanoo, ettei länsimainen elämäntyyli sovi hänelle.
”Kielen oppiminen ja työn löytäminen on vaikeaa. Alan menettää toivoni siitä, että sopeudun tänne”, Agaan sanoo.
”Ihmiset ovat tässä maassa hyvin erilaisia”, hän jatkaa.
Agaan kuvailee kohtaamiaan ruotsalaisia ”epäsosiaalisiksi ja sisäänpäin kääntyneiksi”.
”Kadut ovat tyhjiä iltakuuden jälkeen. Kahviloita ei ole ja jopa baaritkin ovat auki vain viikonloppuisin. Tämä on yksinkertaisesti tylsyyden ja kurjuuden maa”, Hamza Agaan sanoo.
“Monet vaikeudet, joita me kohtaamme siirtolaisina aina asunnon löytämisen hankaluudesta viime aikoina meihin kohdistettuun rehottavaan rasismiin, on saanut minut tekemään päätöksen lähtemisestä.”
Agaan toteaa palaavansa perheensä ja ystäviensä luo.
”Yritän luoda itselleni tulevaisuuden maassa, jota ymmärrän ja joka ymmärtää minua. Tämä (maa) on kuin toinen planeetta, joka on ihan erilainen kuin se, jolta minä tulen.”
