– Ihmiset eivät juuri välitä, Pohjoismaisen museon etnologi Jonas Engman arvelee Dagens Nyheterille.
Lehti vertaa Ruotsia ja ruotsalaisia Norjaan, missä kansallispäivä ”syttende maj” saa ihmiset suurin joukoin juhlimaan ja heiluttamaan lippuja. Päätelmä on, että ruotsalaiset jäävät jälkeen.
Engmanin mukaan ruotsalaisten pidättyvyyteen juhlasta on useita syitä, vaikka Ruotsin lipun päivä on jo sata vuotta ollut 6. kesäkuuta ja päivää on vietetty pyhänä vuodesta 2005 lähtien. Yhdeksi syyksi hän mainitsee sen, että Ruotsissa on perinteisesti ollut vahva työväenliike, joka on muovannut kansallista identiteettiä ja korostanut kansainvälistä solidaarisuutta.
Ruotsalaisuuden parhaaksi mittariksi kansallispäivän juhlimisesta ei myöskään ole. Sellaisena naapurit pitävät esimerkiksi urheilutapahtumia. Silloin he voivat olla isänmaallisia ja heiluttaa lippuja.
Lisäksi muilla juhlapäivillä on vahvoja perinteitä ja merkityksiä.
– Tosiasiallinen kansallispäivämme on juhannusaatto. Silloin teemme kaikkia perinteisiä asioita, Engman muistuttaa.
Hän ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö 6. kesäkuuta voi tulevaisuudessa muodostua ”oikeaksi” kansallispäiväksi.
