Kreikan pääministeri Alexis Tsipras valmistelee parhaillaan neuvotteluja euromaiden kanssa tavoitteenaan saada lisää lainaa nykyistä kevyemmillä ehdoilla. Tässä hän ei ole ensimmäinen kreikkalainen pääministeri asialla.
Jo vuonna 1982 Kreikka löi EY-pöytään kovat vaatimukset ja halusi saada kumppanimailtaan lisää rahaa. Vaatimuksiin suhtauduttiin nihkeästi.
Kreikka liittyi Euroopan yhteisöön (EY) eli nykyisen EU:n edeltäjään vuonna 1981. Maa oli vapautunut sotilasjuntasta seitsemän vuotta aiemmin ja yhteisön maat halusivat sitoa sen länsimaiseen demokratiaan, joten EY-jäsenyys ajettiin läpi verraten nopeasti.
Syksyllä 1981 pääministeriksi nousi vasemmistolaisen Pasok-puolueen Andreas Papandreou. Seuraavan vuoden maaliskuussa hän esitteli muille EY-johtajille muistion, jossa hän piti Kreikan jäsenyyssopimusta kohtuuttomana. Hän vaati siihen helpotuksia ja uhkasi, että jos vaatimuksiin ei suostuta, Kreikka eroaa EY:stä, kertoo luxemburgilainen tutkimuslaitos Centre Virtuel de la Connaissance sur l’Europe (CVCE).
Papandreou perusteli, että Kreikka ei voi saavuttaa muita EY-maita taloudellisesti, jos se ei saa helpotuksia. Hän huomautti, että Kreikan hallitus oli jo tehnyt paljon muun muassa painamalla valtion budjetin alijäämän 17 prosentista 12 prosenttiin.
Kreikan vaatimuslistassa oli 20 kohtaa. Se halusi tukea maanviljelijöille, kalastajille, teollisuuden hajasijoittamiseen, teiden rakentamiseen ja pienyrittäjille. Se halusi poikkeuksia kilpailulakeihin omien yritystensä aseman parantamiseksi. Kreikka vaati myös Välimeren alueen rahaston perustamista.
– Hän (Papandreou) halusi kasvattaa EY:n tukea, jota hän ei kuitenkaan olisi käyttänyt Kreikan talouden modernisointiin, CVCE arvioi vuonna 2012.
Muut EY-maat ottivat esityksen nihkeästi vastaan. Euroopan komissio myönsi, että Kreikan teollisuus oli jäänyt jälkeen muusta Euroopasta ja että Kreikan inflaatiovauhti oli kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla Euroopassa.
Komissio kuitenkin totesi, että Kreikan ongelmat eivät johdu muusta EY:stä.
– Kaikkien maiden tulee, omilla tavoillaan, kamppailla taloudellisten vaikeuksien kanssa. Yhteisö ei voi olla yksin vastuussa yksittäisen jäsenmaan kehityksestä. Yhteisön tehtävä on tukea kansallisia toimia, komissio kirjoittaa.
Kiintoisa yksityiskohta neuvotteluissa oli, että samalla kun Kreikka halusi itselleen uusia etuuksia, se asettui vastustamaan EY-maiden Puola-kannanottoa.
Puolan hallitus oli vuoden 1981 lopussa julistanut sotatilan, koska Solidaarisuus-liike vastusti hallitusta. EY tuomitsi Puolan hallituksen toimet ja totesi, että sotatila heikentää EY:n suhteita Puolaan ja Neuvostoliittoon. Kreikka ainoana maana halusi poistaa maininnan Neuvostoliitosta.
Kreikka-neuvottelujen lopputulos oli, että yhteisö suostui Kreikan maataloustukien korotuksiin, mutta ei muuhun. Kreikassa tosin tulkitaan, että suuri Välimeren rahasto perustettiin sen vuoksi, että Papandreou esitti sitä 1982.
