Tunnistamaton lentokone lähestyy tutkassa Viron ilmatilaa Itämerellä. Tieto kulkee nopeasti Baltian ilmavalvonnasta vastaavan Naton komentoketjun läpi.
Sitten Ämarin lentotukikohdassa, vain noin sadan kilometrin päässä Helsingistä, soi läpitunkeva hälytys.
Kahden mustanpuhuvan lentokonehallin ovet aukeavat muutamaa minuuttia myöhemmin ja Saksan ilmavoimien Eurofighterit rullaavat kiitoradalle. Monitoimihävittäjät ovat hetkessä lentokorkeudessaan.
Ne kaartavat moottorit jylisten muodostelmassa kohtaamaan ja tunnistamaan tulijan. Tässä vaiheessa hälytyksen antamisesta on kulunut alle viisitoista minuuttia.
– Joskus ennakkovaroitus tulee ja joskus taas ei. Päämajassa joku painaa nappia ja meillä soi hälytys. Silloin on vartti aikaa olla ilmassa, everstiluutnantti Swen Jacob selvittää Verkkouutisille.
Baltian maita Naton Baltic Air Policing -ilmavalvonnassa suojaavan neljän hävittäjän saksalaisosaston komentaja seuraa kentän laidalla koneiden nousua hyvillään. Hänen mukaansa valmiusaika alitetaan käytännössä aina.
Tällä kertaa kyse on tavallisesta harjoituslennosta. Ne suoritetaan kuitenkin aina samalla tavalla kuin todelliset hälytykset. Tämä on hyvää harjoitusta niin vieraileville saksalaisille kuin isäntinä toimiville virolaisille lennonjohtajillekin.
Lentäjien hautausmaa
Viroon sijoitetut Nato-hävittäjät täydentävät Liettuan Siauliaista käsin toimivaa ranskalaista lento-osastoa. Vuonna 2014 aloitettu lentueiden kierrätys Ämarissa on osa puolustusliiton vastausta Venäjän aggressioon Ukrainassa ja sen lisääntyneeseen sotilaalliseen toimintaan Itämerellä.
Verkkouutiset tutustui Ämariin tällä viikolla. Uutisiamme lentotukikohdasta löytyy tästä, tästä, tästä ja tästä.
Vain 40 kilometrin päässä Tallinnasta ja 100 kilometrin päässä Helsingistä sijaitseva Ämari on erikoinen koti Naton hävittäjille. Vuosina 2008–2012 isolla rahalla paranneltu tukikohta on sekoitus uutta ja vanhaa.
Vielä parisenkymmentä vuotta sitten Ämari tunnettiin venäläisittäin Shuurkulina ja sinne oli sijoitettu Neuvostoliiton ilmavoimien Su-24 -rynnäkkökoneita. Niille aikanaan rakennetut, maakatolla varustetut hangaarit reunustavat yhä tukikohdan kiitoratoja molemmin puolin. Sekaan on siroteltu uusia rakennuksia, joissa isännöidään Naton koneita.
Tukikohdan historia pilkistää pysäyttävästi Ämariin vievää kuoppaista tietä reunustavien mäntyjen lomasta. Maasta törröttää aavemaisesti lentokoneen siipien ja peräsimien osia. Parhaimmillaan parimetrisissä siivekkeissä on haalistuneet punaiset tähdet.
Erikoiset muistomerkit ovat osa neuvostopilottien hautamuistomerkkejä. Moni on menehtynyt 1970-luvun lopulla, osa varmasti lento-onnettomuuksissa.
Lentäjien hautausmaan naapurissa on kylä, jossa aika tuntuu pysähtyneen neuvosto-Viron päiviin. Tukikohdan väelle alun perin rakennetuissa ränsistyneissä kerrostaloissa asuu Ämarin nykyisten käyttäjien mukaan edelleen entisiä neuvostosotilaita ja heidän jälkeläisiään. Se selittää hautausmaan tuoreet kukat ja uudet kynttilät.
Seuraavaksi Belgia
Kaikkiaan 180 lentäjästä, teknikosta ja tukihenkilöstä koostuva saksalaisosasto saapui Ämariin elokuussa ja otti ilmavalvontavastuun briteiltä. Neljän kuukauden vahtivuoro päättyy tammikuussa ja vuorossa on Belgian ilmavoimien osasto.
Saksalaiset kiittelevät virolaisisäntiään erityisesti vieraanvaraisuudesta, ammattitaidosta ja hyvistä tiloista. Uuden matkalentoterminaalin ansiosta tukikohtaan matkustaminen vastaa kuulemma mukavuuksiltaan mitä tahansa siviilikenttää. Valtaosa saksalaisista myös asuu tukikohdan alueella uusissa rakennuksissa.
Swen Jacob korostaa, että lentueen toiminnassa on kyse ennen kaikkea ilmatilan valvonnasta ja sen turvallisuuden varmistamisesta. Puolustusosastoksi neljästä saksalaishävittäjästä ei ole, mutta poliittisen viestin ne kyllä lähettävät.
Naton ilmavalvontaa suorittavat hävittäjät on totuttu näkemään otsikoissa etenkin silloin, kun ne tekevät tunnistuslentoja Itämerellä. Tavallisesti kohteena ovat venäläiskoneet.
Saksalaisia koeteltiin pari viikkoa sitten, kun Venäjä päätti testata Naton ilmavalvontaa vuorokauden kestäneillä harjoituslennoilla Itämerellä. Verkkouutiset kertoi asiasta tässä.
Top Gun -viestintää
Swen Jacobin mukaan pysäytyksiin (engl. intercept) ei yleensä liity suurta dramatiikkaa. Ilmavalvonta havaitsee tavallisesti idästä tulevat koneet hyvissä ajoin.
– Jos nousemme ilmaan, olemme lyhyen etäisyyden ansiosta paikalla parissa minuutissa. Seuraamme kansainvälisiä sääntöjä ja nousemme (tunnistettavan) koneen vasemmalle puolelle. Ensin pysyttelemme muutaman sadan metrin päässä ja katsomme millaisesta koneesta on kyse.
Jos kohde paljastuu mielenkiintoiseksi, kuten tiedustelukoneeksi tai hävittäjäksi, mennään lähemmäs ja otetaan kuvia.
– He kuvaavat meitä samalla, kun me kuvaamme heitä. Erityisesti pimeällä voi välillä nähdä melkoista salamavalojen välkettä.
Swen Jacob kertoo pilottien käyttävän aivan tavallisia kameroita.
– Joskus meitä kutsutaan lähemmäs ottamaan kuvia, joskus käy taas näin, komentaja toteaa ja nostaa keskisormensa pystyyn.
– Top Gun -viestintää, hän nauraa.
Aamupäivällä taivaalle nousseet Eurofighterit palaavat kotiin tunnin lennon jälkeen. Koneet rikkovat muodostelmansa kentän päällä, tekevät tiukan kaarroksen alas kiitoradalle ja rullaavat nopeasti perätysten halleihinsa. Siellä ne pyöräytetään heti takaisin kohti tulosuuntaa ja tankataan täyteen seuraavaa lentoa varten.
Hälytys voi tulla koska tahansa.
ÄMARI, VIRO / Kasperi Summanen, Juha-Pekka Tikka
