Suomen nykyiset kansainvälisesti verrattain korkeat 30 ja 34 prosentin pääomatuloverokannat voitaisiin kääntää jopa kuuden prosentin laskuun.
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun apulaisprofessorin Tomi Viitalan mukaan kehittämisen varaa on etenkin osinkoverotuksen veropohjassa. Luovutusvoitot sen sijaan ovat jo kireästi verotettuja, ja niiden veropohjakin on jo tiivis.
Nykyjärjestelmässä suhteellisen pieni osa osakeyhtiöiden maksamista osingoista on veronalaista pääomatuloa. Niin sanottujen institutionaalisten sijoittajien saamat osingot on vapautettu osinkoverotuksesta. Institutionaalisiin sijoittajiin kuuluvat sijoitusrahastot, vakuutusyhtiöt ja yleishyödylliset yhteisöt, kuten ammattiyhdistykset ja säätiöt.
Viitalan mielestä institutionaalisten sijoittajien saamat osingot olisi perusteltua tuoda verotuksen kohteeksi ainakin silloin, kun kyse on pörssilistattujen yhtiöiden jakamista osingoista.
Viitala ehdottaa, että institutionaalisten sijoittajien saamille pörssiosingoille asetettaisiin suhteellisen matala, esimerkiksi noin viiden prosentin suuruinen lähdevero. Viiden miljardin euron osingoista verotuotto olisi silloin 250 miljoonaa euroa.
Yhden prosenttiyksikön muutos pääomaverotuloverokannassa merkitsee staattisesti laskien noin 80 miljoonaa euroa. Nykyistä laajemmalla osinkoverotuksella voitaisiin rahoittaa esimerkiksi kolmen prosenttiyksikön alennus pääomatuloverokantoihin.
Rahasto- ja vakuutussijoituksiin Ruotsin malli
Viitala ehdottaa, että välilliseen sijoittamiseen käytettyjen sijoitusvakuutusten, kapitalisaatiosopimusten ja sijoitusrahastojen verotusta voitaisiin muuttaa siten, että niiden verotuksessa siirryttäisiin laskennallisen tuoton verotukseen.
Tällaisessa veromallissa sijoittaja maksaa sijoitusvakuutuksen tai sijoitusrahasto-osuuksien arvon perusteella määräytyvästä ”laskennallisesta” tuotosta vuosittaisen pääomatuloveron. Esimerkiksi Ruotsissa veron määrä on 0,42 prosenttia vakuutuksen arvosta ja 0,12 prosenttia sijoitusrahasto-osuuksien arvosta.
Näillä verotasoilla sijoitusvakuutuksista ja rahastosijoituksista kertyisi yli 200 miljoonaa euroa pääomaverotuottoja, mikä vastaisi lähes kolmen prosenttiyksikön laskennallista pääomatuloverotuottoa.
Ruotsin malliin siirtyminen merkitsisi joko keventyvää tai kiristyvää verotusta riippuen sijoituksen todellisesta tuotosta ja valittavasta veromallista. Verotuksen lykkääntymisvaikutus pienenisi, eli verotus ei lykkääntyisi mahdollisten voittojen realisointiin asti vaan tapahtuisi juoksevasti sijoituksen elinkaaren aikana. Sijoittajan ja veronsaajan kannalta verotus olisi yksinkertaista ja ennustettavaa.
Yhteensä institutionaalisten sijoittajien ja sijoitusten verotuksen muutoksella voitaisiin Viitalan mukaan saavuttaa lähes 0,5 miljardin euron vuotuinen verotuotto. Se mahdollistaisi jopa kuuden prosenttiyksikön alennuksen pääomatuloverokantoihin.
Vaihtoehtoisesti Viitala ehdottaa, että pääomatuloverokantoja voitaisiin alentaa kolme prosenttiyksikköä ja käyttää loput uusista verotuotoista pääomatuloverotuksen rakenteelliseen uudistukseen. Silloin pääomatuloverotuksen verokannat olisivat 27 ja 31 prosenttia, mutta samalla modernisoitaisiin yrittäjäkannustimia.
Viitalan ehdotukset sisältyvät hänen kirjoittamaansa EVA analyysiin Yhteisöveron uusi diili.