On kansainvälinen ilmiö, että karvalakkilähetystöt ja yritysten edunvalvontatoimistot katoavat ja tilalle tulevat viestinnän ammattilaiset, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Anu Kantola. Suomi on hänen mukaansa tässä jäljessä muita länsimaita, mutta seuraa perässä.
Ilmiöön kuuluu, että viestintätoimistot palkkaavat poliitikkoja ja heidän avustajiaan. Liikettä tapahtuu toiseenkin suuntaan, ja poliitikot palkkaavat avustajia lobbaripuolelta.
Tässä yksi aktiivisimmista on ruotsalainen Kreab, jonka Helsingin-toimiston vetäjänä aloittaa huhtikuussa SDP:n kansanedustaja Mikael Jungner.
– Kerrotaan, että kun (ex-pääministeri) Fredrik Reinfeldtin hallitus aloitti Ruotsissa, Kreabin toimistosta tyhjeni yksi kerros, Anu Kantola naurahtaa Nykypäivä-lehdessä.
Nykypäivä on selvittänyt, keitä poliitikkoja ja avustajia suurimmat viestintätoimistot ovat palkanneet.
Kantolan mukaan viestintätoimistojen, konsulttien ja PR-ammattilaisten käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla. Hän käyttää tästä nimitystä promootiokulttuuri. Promootio tarkoittaa markkinointia, mainontaa, suhdetoimintaa, ammattimaista viestintää, brändäystä, kampanjointia, poliittista markkinointia sekä muotien ja kuuluisuuksien luomista.
Muutos, joka ulottuu myös politiikkaan, on Kantolan mukaan osa globalisaatiota; kansallinen kolmikanta tutisee, ja kansainvälisiä yrityksiä rantautuu Suomeen.
Usein ammattilaiset myyvät hyviä suhteita poliittisiin päättäjiin ja lehdistöön, kirjoittavat Kantola ja Lotta Lounasmeri tutkimuksessaan Viestinnän ammattilaiset promootioyhteiskunnassa: aktivisteja ja ajatusjohtajia.
– Tavallaan mä lainaan tätä verkostoani tietysti sen asiakkaan hyväksi erilaisissa tilanteissa, sanoo eräs viestintäammattilainen heidän tutkimuksessaan.
Kantolan mukaan tämä ei automaattisesti tarkoita, että lobbarit voisivat tarjota lainsäädäntöpalveluja asiakkailleen. Pikemminkin on kyse siitä, että jos on ollut mukana politiikassa, tietää, kuka poliitikko on kiinnostunut mistäkin asiasta.
– He tietävät, keneen kannattaa olla yhteydessä, Kantola sanoo
Joitakin haitallisia sivuvaikutuksia ilmiöllä saattaa olla.
– Perusongelma tässä on avoimuus, että kuka vaikuttaa ja mihin. Vaikka sinänsä edunvalvonnassahan ei ole mitään ongelmaa, Kantola toteaa.
Hän uskoo, että ala itse pyrkii nykyistä avoimempaan toimintaan. Viestintäammattilaiset ovat näet perustaneet oman vapaaehtoisen lobbarirekisterin, jossa on runsaat 40 nimeä.
Vaarana tosin on, että rekisteri jää yhtä hampaattomaksi kuin lehdistön itsesääntelyelin Julkisen sanan neuvosto, Kantola sanoo.
