Professori Timo Vihavainen kirjoittaa Suomen Perustan Venäjä: Uhka vai mahdollisuus? -pamfletissa otsikolla Suvereeni Venäjä – uhka Suomelle?.
Vihavaisen kenties tunnetuin teos on Kansakunta rähmällään: Suomettumisen lyhyt historia (1991). Nyt hän tarkastelee imperiumin palauttamisen uhkaa Suomelle.
Professori toteaa, että aikanaan ns. sosialistiseen veljeysliittoon kuuluneet Venäjän naapurimaat ”ovat hakeutuneet Natoon ja muodostavat nyt käytännössä piiritysrenkaan Venäjän ympärille”. Tämä sitoo Venäjän sotavoimia.
Hänen mukaansa Ukrainan konfliktin yhteydessä tapahtunut rajanmuutos ”lienee ollut lähinnä työtapaturma ja on tuskin perustunut ennakolta tehtyyn suunnitelmaan”. Se on kuitenkin herättänyt paljon epäluuloa ja pelkoa.
Venäjä Timo Vihavaisen mukaan ”saattoi ikään kuin korvikkeena (Kiovan vallanvaihdoksesta) hyväksyä vastaavanlaisen epävirallisen riehujajoukon tarjouksen Krimin yhdistämisestä jälleen Venäjään”.
Suomen maine oli Neuvostoliitossa hänen mukaansa verrattoman myönteinen näyteikkunapolitiikan ja sodissa osoitetun kunnon myötä. Suhteet ovat pystyneet ongelmattomina ”pieniä mediakonflikteja lukuun ottamatta”.
”Koska Suomi ei ole Naton jäsen, olisi hyvin vaikea kuvitella, millaisesta syystä Venäjä saattaisi uhata Suomea sotilaallisesti. Mikäli kyseessä olisi geostrateginen intressi eli lähinnä Itämeren läpikulun turvaaminen, olisi Suomen uhkaaminen mieletöntä, ellei samalla haastettaisi myös kaikkia Itämeren etelärannan valtioita. Tällaiseen ei kenenkään mielikuvitus taida riittää”, Vihavainen kirjoittaa.
Jos Suomi sen sijaan kuuluisi Natoon, olisi Venäjän Vihavaisen mukaan otettava huomioon Suomen alueelta tuleva uhka myös kaikissa muissa kuin Suomen aluetta koskevissa konflikteissa. Hän katsoo, että tällöin ”Suomen potentiaaliset hyökkäysaseet olisi valmistauduttava eliminoimaan” ja toteaa, että ”tämä tuskin rauhoittaisi tilannetta Suomen itärajalla”.
Miltei mahdotonta
Timo Vihavaisen mukaan tulkintoja Venäjän tavoitteista liittää Suomi takaisin imperiumiinsa on tehty Izborskin klubin kaltaisista ääriaineksista ja ”surullisenkuuluisan” Aleksander Duginin kartoista.
”Tällaiset haaveilut eivät kuitenkaan kuulu vakavan politiikan piiriin. Luultavasti Moskovassa on jo Ukrainan tapahtumien ansiosta ymmärretty, että olisi täyttä mielettömyyttä yrittää nykyaikana pakottaa vastahakoinen kansa hyväksymään asema, joka olisi sille vastenmielinen”, Timo Vihavainen kirjoittaa.
Hän viittaa kenraali evp Gustav Hägglundin tokaisuun, että ”täällähän tulee turpaan” pakolla maahan yrittävälle.
Professori Vihavainen kuitenkin myöntää, etteivät päättäjät aina ole rationaalisia.
”Mikäli Venäjällä jostakin syystä päätettäisiin vaihtaa nykyisen kaltainen ongelmaton ja molemminpuolisesti edullinen naapuruus Suomen kanssa hyökkäykseen tai peräti miehitykseen, niin se kyllä merkitsisi ’turpiin ottamista’, jossa kaiken taloudellisen ja poliittisen vahingon lisäksi olisi pakko ottaa huomioon myös ihmisuhrit, joilta se ei voisi säästyä”, Timo Vihavainen katsoo.
”On miltei mahdotonta kuvitella Venäjän missään olosuhteissa voivan vapaaehtoisesti ryhtyä niin mielettömään politiikkaan, mikäli sille jätetään edullisempi vaihtoehto”.
