Olli Vilanka tutkii väitöskirjassaan ihmisoikeusjulistuksen 27. artiklan 1 momenttia, joka on hänen mukaansa jäänyt vähälle huomiolle.
Ihmisoikeusjulistuksen 27. artiklan 1. momentin mukaan ”Jokaisella on oikeus vapaasti osallistua yhteiskunnan sivistyselämään, nauttia taiteista sekä päästä osalliseksi tieteen edistyksen mukanaan tuomista eduista. 2. Jokaisella on oikeus niiden henkisten ja aineellisten etujen suojaamiseen, jotka johtuvat hänen luomastaan tieteellisestä, kirjallisesta tai taiteellisesta tuotannosta”.
Tutkimuksessaan väittelijä kyseenalaistaa jäykän tekijänoikeuslain tulkinnan, joka asettaa omaisuuden suojan varsin yksipuolisesti muiden oikeuksien edelle.
– 27. artiklan näkökulmasta on ongelmallista, että jo sisällön saattaminen verkkoon ilman että tekijälle on vielä syntynyt minkäänlaista vahinkoa, pidetään tekijänoikeuden loukkauksena, Vilanka sanoo väitöstiedotteessaan.
Hänen mukaansa asia on ongelmallinen myös suhteellisuusperiaatteen näkökulmasta, jos asetetaan ankara rangaistus ja korvausvastuu tilanteessa, jossa vahinkoa ei ole vielä edes syntynyt.
– On myös vaikea pitää oikeasuhtaisena, että yksityinen henkilö voi saada moninkertaisen sakon tai joutua merkittävään korvausvastuuseen mitättömän taloudellisen vahingon korvaamiseksi, Vilanka toteaa.
Niin ikään tutkimuksessa käy ilmi, että tekijät harvoin itse toimivat oikeuksien välittöminä hallinnoijina.
– Tekijänoikeuksien hallinnointi jää käytännössä oikeushenkilöille, kuten yrityksille ja yhdistyksille, Vilanka sanoo.
– Erityisesti suuryritysten toimiessa tarkoituksensa mukaisesti, eli tavoitellessaan voittoa omistajilleen, ihmis- ja perusoikeuksien suojaamat arvot ja tavoitteet jäävät usein toissijaisiksi.
OTK Olli Vilankan väitöskirja tarkastetaan perjantaina 5. syyskuuta Helsingin yliopistossa.
