Ilmiön väitöstutkimuksessaan todentanut terveystieteiden maisteri Marita Ritmala-Castrén ehdottaakin unen laadun arvioinnin kehittämistä.
Unen huono laatu ja vähäinen määrä voivat hidastaa toipumista ja pidentää hoitoaikoja. Ritmala-Castrén toteaa ihminen tarvitsevan unta toipuakseen päivän rasituksista niin henkisesti kuin fyysisestikin.
– Potilaat tarvitsevat toipuakseen syvää, yhtäjaksoista unta. Jotta hoitaja voisi tukea potilaan unen saantia, hänen tulisi tunnistaa, milloin potilas nukkuu. Unen laadun arviointia on kehitettävä lisäämällä tietoisuutta unesta ja sen merkityksestä sekä kehittämällä luotettavia arviointikeinoja, hän sanoo väitästiedotteessaan.
Potilaat kärsivät teho-osastohoidon aikana unettomuudesta ja nukkuvat kevyttä unta heräillen tiheään. Potilaan vointia valvoessaan hoitajat arvioivat tämän unen laatua vaihtelevasti. Arviointia vaikeuttavat potilaiden uupumus ja vähäinen liikehtiminen sekä lepääminen silmät kiinni.
– Unen puute heikentää verenkierron, aineenvaihdunnan ja immuunijärjestelmän toimintaa, sekä vaikuttaa mielialaan ja asioiden ymmärtämiseen. Sairaalapotilaiden kohdalla heikosta unen laadusta ja vähäisestä määrästä saattaa seurata toipumisen hidastumista ja hoitoaikojen pidentymistä, Ritmala-Castrén luettelee.
Potilaan ja hoitajan arvioissa suuria eroja
Tehohoidossa olevan potilaan unen laadun arviointiin käytettävät menetelmät ovat rajallisia ja niiden luotettavuus on heikko. Ritmala-Castrén testasi tutkimuksessaan kolmea eri arviointimenetelmää sekä analysoi unipolygrafian avulla ilman hengityslaitehoitoa olevien potilaiden unen laatua.
Arviointimenetelmistä ensimmäinen, potilaiden itsearviointiin kehitetty Richards-Campbell Sleep Questionnaire, kuvaa potilaiden omaa käsitystä edellisen yön nukkumisesta, joskin arviota heikentävät potilaiden mahdolliset muistiin vaikuttavat lääkkeet ja sairauden tila.
Hoitajien vapaana tekstinä kuvailemat unen arvioinnin eivät ole systemaattisia, mutta tuottavat monipuolista potilaan nukkumiseen liittyvää tietoa. Strukturoidun arviointilomakkeen avulla saatiin luotettavaa tietoa vain potilaiden kokonaisuniajasta.
– Tutkimukseen osallistuneista 114 potilaasta 60 prosenttia ilmoitti omana arvionaan nukkuneensa huonosti. Uni oli kevyttä ja heräämisiä oli paljon. Myös 21 potilaan unipolygrafia-aineistoni, jossa mittasin aivojen sähköistä toimintaa, silmien liikkeitä ja lihasjänteyttä, todensi unen olevan pääasiassa kevyttä, Ritmala-Castrén kertoo.
Unipolygrafia paljasti, että jaksamisen ja toipumisen kannalta oleellisimpien unen vaiheiden, syvä uni ja REM (rapid eye movement) -uni, osuus oli pieni. Osa potilaista ei nukkunut lainkaan yhden potilaan nukkuessa koko yön, yli 10 tuntia. Puolet potilaista heräsi unestaan vähintään neljä kertaa tunnissa.
Ritmala-Castrén havaitsi, että arvioidessaan potilaiden nukkumista vapaasti, hoitajat arvioivat useimmin potilaiden heräämisten määrää ja yleisesti unen laatua. Hoitajat kuvasivat myös monia uneen liittyviä ilmiöitä kuten potilaan hengityksen ja verenpaineen muutoksia sekä erilaisia toteuttamiaan unta edistäviä keinoja.
– Verrattaessa potilaiden omia arvioita nukkumisestaan ja hoitajien dokumentoimia arvioitaan ne olivat yhteneviä vain 57 tapauksessa sadasta. Arvioiden erotessa hoitajat yliarvioivat – 26 tapauksessa – potilaiden unen laatua useammin kuin aliarvioivat – 17 tapauksessa, Ritmala-Castrén sanoo.
Hoitajien arvioidessa potilaiden nukkumista strukturoidun arviointilomakkeen avulla vain unen pituus korreloi unipolygrafiarekisteröinnin tulosten kanssa. Hoitajat eivät pystyneet arvioimaan potilaan nukahtamiseen kulunutta aikaa, unen syvyyden vaihtelua, eivätkä heräämisten määrää yhtenevästi unipolygrafian kanssa.
TtM Marita Ritmala-Castrénin väitöskirja Asleep or not asleep? Evaluation of the quality of patients’ sleep in critical care nursing tarkastetaan torstaina 6. elokuuta Turun yliopistossa.
