Kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä perustuslaista, julkistaloudesta ja työmarkkinoista.
– En toki paheksu sitä, että perustuslaki yleisesti asettaa rajoja poliittiselle päätöksenteolle. Niin sen tuleekin tehdä. Mutta talouspolitiikan kannalta perustuslaki saattaa rajoittaa vastuullista päätöksentekoa enemmän kuin mikä on kohtuullista ja mielekästä, Juhana Vartiainen toteaa.
Hänen mukaansa nykyisen perustuslain laatijoita on ohjannut ajattelu, joka heijastaa ”sellaista populistista maailmaa, jossa taloudellista hyvinvointia ajatellaan jaettavan poliittisella tahdolla”.
– Julkisen talouden budjettirajoitus ei sitä vastoin selvästikään ole ohjannut perustuslain laatijoiden työtä. Myöskään työmarkkinoiden toimintalogiikkaa ei ole taidettu oikein ymmärtää silloin kun valtiosääntömme on kirjoitettu.
Hänen mukaansa perustuslaki suojaa perusturvan tasoa. Velkaantuminen sen sijaan ei muodollisesti loukkaa kenenkään perusoikeuksia.
– Mikään perustuslain kohta ei näytä velvoittavan pitkäjänteiseen budjetointiin.
– Voimme toki kirjoittaa perustuslakiin, että kaikilla on oikeus taloudelliseen toimeentuloon vaikka omia tuotannontekijätuloja ei olisikaan. Mutta tuo oikeus ei voi olla samantasoinen kuin vapausoikeudet, koska se edellyttää kaikilta tietynlaista käyttäytymistä. Jotta jotkut voivat elää tulonsiirtojen varassa, toisten täytyy tehdä työtä ja suostua maksamaan veroja, Vartiainen huomauttaa.
Juhana Vartiaisen mielestä harha näyttäytyy vielä räikeämpänä perustuslain 18. pykälän otsikossa Oikeus työhön.
– Vapaan sopimusoikeuden yhteiskunnassa ei kenelläkään kuitenkaan voi olla ”oikeutta työhön”, siitä yksinkertaisesta syystä, että se edellyttää toista osapuolta, joka on valmis sopimaan työsopimuksen. Joidenkuiden ominaisuudet ovat sellaisia, ettei kukaan halua heitä töihin.
Kansanedustaja huomauttaa myös, että kun perustuslain mukaan ei ketään saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstään, voi sama pykälä jättää aika monen kansalaisen kokonaan ilman työsuhdetta.
– Jos perustuslaissa lukisi ”jokaisella on oikeus hyvään puolisoon”, jokainen ymmärtäisi, ettei tällaista oikeutta mitenkään voi taata. Miksi työmarkkinoista ajatellaan erilaisella, naivilla tavalla?
