Kansalaisaloite eutanasian laillistamiseksi Suomessa aukeaa maanantaina allekirjoituksille. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan palliatiivisen yksikön ylilääkäri, Helsingin yliopiston palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarto sanoo Iltalehdelle, että eutanasian laillistaneiden maiden pitäisi toimia varoittavina esimerkkeinä, ei ihailun kohteina.
Suomen Lääkäriliitto vastustaa eutanasian laillistamista, mutta liiton tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaislääkäreistä haluaa laillistaa eutanasian. Eutanasian hyväksyjien osuus on kasvamaan päin.
Saarron mielestä on selvää, että laillisella eutanasialla kuolee myös sellaisia henkilöitä, joilla olisi toivoa paranemisesta. Hän pitää pöyristyttävänä esimerkiksi sitä, että Belgiassa myönnettiin eutanasia 24-vuotiaalla vakavasti masentuneelle, seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneelle naiselle.
– Hänen potentiaalinen elinaikaennusteensa olisi ollut noin 60 vuotta – kuka sanoo, ettei hän olisi hyvällä hoidolla voinut vielä toipua?
Saarron mukaan Hollannissa kaikista kuolemista jo 2,8 prosenttia on eutanasioita ja syöpäkuolemista jopa 7,6 prosenttia. Ylilääkäri pitää isoja osuuksia merkkinä siitä, että armokuolemia jaetaan lepsuin perustein. Hollannissa ja Belgiassa on Saarron mukaan luovuttu täysin sietämättömän kärsimyksen kriteeristä.
– Riittää, että potilas pelkää sietämätöntä kärsimystä. Hollannissa ja Belgiassa eutanasiaa käytetään 95-prosenttisesti tilanteissa, joissa olisi muitakin vaihtoehtoja kärsimyksen lievittämiseen, Saarto sanoo.
Saarron mielestään parempi lohtu kuolemansairaalle on kunnollinen saattohoito, jota Suomessa ei edistysaskelista huolimatta aina saa. Eutanasia on hänestä epäeettinen ratkaisu saattohoidon ongelmiin.
– Asenteet siinä, miten suhtaudumme avuttomiin, ovat hiljalleen kovenemassa. Ajatellaan, ettei esimerkiksi raihnainen vanhuus ole elämisen arvoista, vaikka se on osa elämän luonnollista kaarta. Laillistamalla eutanasian yhteiskunta hyväksyy mallin, jossa avuttomia ei auteta, vaan heidät eliminoidaan.
Terhokodin johtaja Juha Hänninen kannattaa eutanasian laillistamista. Hän sanoo Iltalehdelle, ettei välttämättä aio itse kuitenkaan allekirjoittaa aloitetta.
– Se on ihan hyvä aloite, jota olen valmisteluvaiheessa kommentoinut. Toimin kuitenkin itse saattohoitolääkärinä, joten en tiedä, onko kansalaisaloitteeseen lähteminen minun asiani, hän pohtii.
Hänninen tapaa työssään satunnaisesti eutanasiaa kaipaavia potilaita. Hän on Saarron kanssa samaa mieltä siitä, että useimmiten kunnollinen saattohoito riittää lievittämään kärsimystä.
– Sellaisia tilanteita, missä ilmenee selkeä eutanasian tarve, on suhteellisen vähän. Tarve tulee kärsimyksen monimuotoisuudesta: ei pelkästä kivusta, vaan kuoleman läheisyyden aiheuttamasta henkisestä kurjuudesta, toivottomuuden ja tarpeettomuuden tunteesta. Se ei ole masennusta, vaan realistista ajattelua siitä, ettei tässä ole enää mitään mieltä, hän arvioi.
Hänninen tunnistaa eutanasian laillistamiseen liittyvät riskit, mutta uskoo niiden olevan ehkäistävissä riittävän tarkalla lainsäädännöllä ja valvonnalla. Tuoreen lakialoitteen reunaehtoihin kuuluvat muun muassa potilaan itsemääräämisoikeus, täysi-ikäisyys ja lääkärin oikeus kieltäytyä eutanasian suorittamisesta.
