Eduskunnan perjantai-iltapäivän lyhyen täysistunnon aikana Ilkka Kanervan (kok.) matkapuhelin alkoi soida hänen taskussaan. Kansanedustaja oli juuri puhumassa veteraanikansanedustajista.
Kansanedustajille makoisat naurut tarjonnut episodi eteni eduskunnan pöytäkirjan mukaan seuraavasti:
Ilkka Kanerva /kok: Arvoisa puhemies! Parlamentti on kotini, ja kun olen ajatellut, että ainakin nyt muutaman vaalikauden tässä haluan kansanedustajatyötäni jatkaa (Naurua), niin tulin, arvoisa puhemies, vain ajatelleeksi sitä, miten ihminen muuttuu siinä katsannossa, onko hän aktiivikansanedustaja vai onko hän veteraanikansanedustaja. Minä pyytäisin tämän haastattelututkimuksen ohjaavilta tahoilta käsitystä siitä – nyt siirryn puheeni vakavammin otettavaan osaan – miten on perusteltavissa se, että haastatellaan vain oikeastikin veteraanikansanedustajia, koska täällä on kansanedustajia, [Puhujan matkapuhelin soi.] joilla on tavattoman pitkä perspektiivi hyvin monenlaisista yhteiskuntamme ilmiöihin liittyvistä asioista, enkä usko, että se heidän antamansa tieto jollain tavalla muuttuisi jalommaksi vasta sen jälkeen, kun he siirtyvät veteraanikansanedustajien arvostettuun kategoriaan. Sen takia en oikeasti ymmärrä sitä, minkä vuoksi siinä pitää rajoittua vain veteraanikansanedustajien käsitysten kuuntelemiseen ja niitten kautta tapahtuvaan kuvan muodostumiseen.
Puhemies Eero Heinäluoma: Tässähän on eduskunnassa vanha perinne, että puhelimen soidessa kesken edustajan puheenvuoron tarjotaan kahvit kaikille läsnä oleville salissa (Naurua), niin että onnittelen edustaja Kanervaa.
Puhuja: Arvoisa puhemies! Pyydän teitä saapumaan tänään klo 18 Turussa olevaan kotiini. (Naurua)
Puhemies Eero Heinäluoma: Kiitoksia.
