Opiskelijoiden opiskelutahti ei ole viime vuosina nopeutunut, vaikka asiaan yritettiin vaikuttaa vuonna 2005 voimaantulleella opintoaikoja rajaavalla lakimuutoksella, kertoo Helsingin Sanomat. Lukuvuonna 2006–2007 opintonsa aloittaneista ylemmän korkeakoulututkinnon on saavuttanut seitsemässä vuodessa 48,2 prosenttia. Lukuvuonna 2002–2003 opintonsa aloittaneista samaan on pystynyt 50,8 prosenttia, vaikka rajauslaki ei koske heitä.
Vain noin viidesosa yliopisto-opiskelijoista valmistuu tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Lainmukaisessa enimmäisajassa eli seitsemässä vuodessa maisterin paperit saa alle puolet opiskelijoista.
‒ Opiskelijan statuksella on helpompi työllistyä kuin työttömänä, sanoo Helsingin yliopiston opintoasiain päällikkö Päivi Pakkanen.
Opiskelijoille tehtyjen kyselyjen mukaan pääsyy opintojen pitkittymiseen on työssäkäynti. Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n koulutuspoliittisen sihteerin Tapio Heiskarin mukaan opiskelijat käyvät töissä sekä välttämättömän toimeentulon takia että hyödyllisen työkokemuksen haalimiseksi. Akateemisen työttömyyden kasvaessa opintoaikana hankittu työkokemus on kasvattanut merkitystään opiskelijoiden työnhakuprosessissa.
‒ Opintoaikojen lyhentämisellä tavoitellaan työurien pidentämistä. Kuitenkin 60 prosenttia opiskelijoista on ollut töissä ennen opintojensa alkamista, ja suurin osa opiskelijoista käy töissä opintojensa aikana. Silti työuran katsotaan alkavan vasta siitä, kun opiskelija saa maisterin paperit, Heiskari sanoo.
Opintoaikoja pidentävät myös muun muassa alan vaihtaminen ja se, että kaikki eivät opiskele valmistuakseen. Osa korkeakouluopiskelijoista tekee kursseja täydentääkseen aiempia opintojaan.
