Nämä ”vapaiden suuntien seurakunnat” toimivat usein yhden voimakkaan yksilön ohjauksessa, mielellään näkymättömissä, jotta ympäröivän yhteiskunnan kritiikki ei horjuta uskoon saatuja. Enemmän tai vähemmän vapaaehtoiset kolehdit kertyvät saarnaajien haltuun. ”Rikastuminen ei ole rangaistavaa.”
Kirja on koottu arkistolähteistä ja runsaan 80 hengen kokemuksista, jotka edustavat todella kirjavaa eri lahkokuntien piirissä olleita.
Useille eri tavoin Jumalan nimissä toimiville ryhmille on yhteistä, että yksi ihminen on onnistunut vakuuttamaan herkkäuskoisille olevansa Jumalan valittu.
Kyse on kristinuskon varjolla tapahtuvista väärinkäytöksistä. Painopiste on helluntailaisuudessa, vaikka lukija pääsee tutustumaan mitä kummallisimpiin kuppikuntiin. Huomio kohdistuu suosiotaan kasvattaneihin ns. karismaattisiin liikkeisiin ja niissä sovellettaviin kyseenalaisiin keinoihin. Lahkojohtajat venyttävät maallisia lakeja, ja lainsäädännön heikkouksia käytetään surutta hyväksi.
Mitä kaikkea ihmiset uskovatkaan
Ehkä jokainen saarnaaja joskus toivoo, ettei hänen jokaista sanaansa tarkoin jälkikäteen muistettaisi. On kuitenkin myös niitä, jotka pysyvät lausumansa takana, vaikka julistuksilla ei olisi minkäänlaista tiedollista pohjaa ja julkinen häly todistaisi julistuksen jopa valheeksi.
Amerikkalainen televisioevankelista Pat Robertson tiesi, että Katrina oli Jumalan koston väline. Hänen tietojensa mukaan syy oli Jumalan rangaistus amerikkalaisten mahdollisuuksista voida toimeenpanna abortti.
Myös polkupyörää pidettiin 1800-luvulla syntinä, väestölle vakuutettiin sen pysyvän pystyssä paholaisen voimalla.
Leo Meller perusti vuonna 1973 Patmos ry:n. ja on toiminut monenlaisen uskonlevityksen yrittäjänä. Hän puolestaan väitti, että vuonna 2005 New Orleansin kaupungin tuhonnut hirmumyrsky oli Jumalan rangaistus siitä, että kaupunkiin oli kokoontunut paljon homoseksuaaleja.
Juuri homous on ollut monen uskovaisryhmän kauhunkohteena. Saarnaaja Veli Saarikka opetti saarnassaan jopa, että miehen harjoittama itsetyydytys oli homouden esiaste. Hänen julistuksensa mukaanhan masturboidessaan ihminen oli yhteydessä oman sukupuolensa kanssa!
Voimakkaat puhujanlahjat ovat johdattaneet ihmisiä monessa harhaan, vaikkapa ne jotka ovat vetäytyneet odottelemaan luvattua maailmanloppua. Pettymys turhautti, mutta uskonjohtajat ovat aina keksineet oivallisen selityksen maailmanlopun peruuntumiseen.
Oma lukunsa ovat ne nuoret – varsinkin Yhdysvalloissa – jotka ovat vannoutuneet kieltämään sukupuolisen kanssakäymisen ennen avioliittoaan. Eräissä liikkeissä järjestetään erityisiä puhtaustanssiaisiksi kutsuttuja tilaisuuksia, joissa suoritetaan esimerkiksi miekkaportin läpikulku isän kanssa ja viedään alttariristin eteen valkoisia ruusuja synnittömyyden merkiksi. Rituaaleihin liittyy myös sormuksia, joilla symboloidaan kihlautumista Jeesuksen kanssa.
Uskon hikihelmi Yhdysvalloista tämäkin. David Wilkerson on havainnut, että vuosina 1919-29 Yhdysvallat muuttui juopottelun, irstailun ja sukupuolisten himojen kansakunnaksi. Syynä tähän oli radion ja umpiautojen keksiminen. Naimattomat parit alkoivat pitää lystiä ”pyörillä kulkevissa porttoloissa”.
Törkeitä syytöksiä ja uskoon pakottamista
Uskonnon varjolla tapahtuva ihmisten suggerointi menee joissakin tapauksissa äärimmäisyyksiin. Herkät ihmiset ovat hyviä kohteita ympäripuhumiselle.
Tämän päivän poliittinen toiminta ei juuri sellaiseen kykene, julkisuuden pelko pitää itsekritiikin mielessä. Toki Suomen itsenäisyyden ajalta muistamme yllyttäjähahmoja ja –ryhmiä. Onneksi 1930-luvun äärioikeisto tyssäsi parlamentarismin kunnioitukseen. Suomettuneisuuden rohkaisema äärivasemmistolaisuuskin torjuttiin yksissä tuumin.
Karismaattiset uskon julistajat ovat monesti omassa merkillisessä tehtävässään erittäin älykkäästi toimivia ja kykenevät manipuloimaan muita. Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma on selittänyt muun muassa Tapani Koivuniemen perustaman ja johtaman ”konsernin” muodostumista: korkea älykkyys ei suojaa suggestiiviselta vaikuttamiselta.
Valtaosa Koivuniemen seuraajista on hyvin koulutettuja, kunnon ihmisiä hyväosaisista perheistä. Joukossa on esimerkiksi diplomi-insinöörejä ja lääkäreitä. Kokonaiset perheet omistautuvat palvelemaan tuota yhden miehen valtakuntaa.
Voimistaakseen sanottavaansa moni saarnaaja osoittaa syyttävällä sormellaan myös yksittäisiä kansalaisia. Pappi ja KD-poliitikko Mika Ebeling lähetti vuosia sitten yleisen viestin, jossa hän luetteli nimeltä mainiten omia sukulaisiaan, jotka elivät hänen mukaansa haureelliseksi luettavassa avoliitossa.
Samaisen puolueen kaupunginvaltuutettu Juhani Starczewski kehtasi väittää, että Eero Heinäluoman (sd.) suvaitsevaisuus sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan vaikutti tämän vaimon kuolemaan.
Kirjaa lukiessa ihmetystä herättää näiden ryhmäkuntien sisäisen kritiikin puute. Voimakastahtoisten lahkojohtajien alaisuudessa elää suuri joukko nöyriä käskyläisiä. Ulkopuolelta kuuluva kritiikki ei kantaudu monesti eristyksissä elävään seurakuntaan, joka saa nauttia vain loistavan johtajansa totuudesta. Kuten tiedämme, noista piireistä ulospääsy on hyvin kivuliasta.
Vaikka kirjassa käsitellään karuja rikoksia vahvauskoisten maailmasta, se on kirjoitettu joiltakin osin uskoa kunnioittavassa hengessä. Terho Miettinen ja Raija Pelli korostavat, ettei järjellinen ajattelu ole hengellisyyden vastakohta. Heidän tarinoittensa ilmiselvä sisäänrakennettu suositus kuitenkin on, että järjen käyttö olisi suotavaa.
Terho Miettinen & Raija Pelli: Harhaanjohtajat – vahvassa uskossa (Docendo 2017).
MARKKU JOKIPII
