Britannian tuleva ero EU:sta on sytyttänyt liekkiin pitkään kyteneet puolustusunioniajatukset. Britit torpedoivat vuosien varrella jokaisen puolustusyhteistyön kehitysyrityksen, sillä eteneminen vaatii jäsenmaiden yksimielisyyden.
– On täydellinen hetki toteuttaa tavoite EU-armeijasta vuosien brittisabotaasin jälkeen entinen Italian puolustusvoimien yleisesikunnan päällikkö, kenraali Vincenzo Camporini toteaa Nykypäivän haastattelussa.
Camporini oli mukana eurooppalaista armeijaa kehittävässä EU-työryhmässä vuonna 1999. Hanke tunnettiin nimellä Helsinki Headline Goal. Pysyvien monikansallisten joukkojen lisäksi EU tarvitsee kenraalin mukaan myös puolustuskomissaarin, operatiivisen päämajan, vahvan Euroopan puolustusviraston ja joukon rakenteellisia uudistuksia.
EU-päätöksenteon ytimessä vaatimuksiin suhtaudutaan kuitenkin varovasti.
– On turha puhua EU-armeijasta tai institutionaalisista muutoksista. Sellaisia ei ole näköpiirissä. Kaikki kehitys riippuu nyt EU-maista itsestään, toteaa puolustuspolitiikasta EU-komissiossa vastaava varapuheenjohtaja Jyrki Katainen.
EU-komissio julkisti marraskuun lopussa puolustuksen toimintasuunnitelman. Sen esitykset ovat käytännönläheisiä ja keskittyvät talouskysymyksiin.
Katainen rauhoittelee, ettei komissio vaadi jäsenmaita paisuttamaan puolustusbudjettejaan. Tarkoituksena on parantaa nykyisten puolustuskykyjen panos-tuotos -suhdetta. Keinoiksi ehdotetaan muun muassa yhteishankintoja ja puolustussektorin avaamista julkisten hankintojen kilpailulle.
Kataisen mukaan tässä piilee suuri mahdollisuus suomalaiselle puolustusteollisuudelle. Suomesta löytyy paljon alan pk-yrityksiä, jotka edustavat teknologiassaan maailman huippua. Nykyisellään yritykset törmäävät protektionismin seinään. Vain 20 prosenttia jäsenmaiden puolustushankinnoista kilpailutetaan kansainvälisesti, loput ostetaan suoraan kotimaiselta toimijalta. Avoimet puolustusteollisuuden sisämarkkinat hyödyttäisivät suomalaisyrityksiä.
Myös puolustusteollisuuden tutkimukseen ja tuotekehitykseen on luvassa lisää EU-rahaa. Summa on tarkoitus nostaa ensi vuodelle ehdotetusta 25 miljoonasta 500 miljoonaan vuodesta 2020 alkaen. Lisäksi Katainen toivoo, että jäsenmaat antavat Euroopan investointipankille mahdollisuuden rahoittaa puolustusalan yrityksiä.
On selvää, että nykytilanne ei voi jatkua. EU:n jäsenvaltiot ovat vähentäneet puolustusmenojaan 12 prosenttia viime vuosikymmenen aikana. Samaan aikaan muut globaalit toimijat kasvattavat puolustussektoreitaan. USA investoi vuonna 2015 puolustukseen yli kaksi kertaa enemmän kuin EU:n jäsenvaltiot yhteensä. Eurooppalaisilla toimijoilla ei ole pian teknologisia valmiuksia rakentaa kriittisiä puolustusvalmiuksia. Pelissä ovat paitsi unionin kyvyt ja riippumattomuus, myös raha.
Kataisen oma visio ulottuu komission esityksiä laajemmalle. Varapuheenjohtaja kannustaa ryhmää rohkeita jäsenmaita paaluttamaan perustan pysyvälle rakenteelliselle puolustusyhteistyölle. Se voisi pitää sisällään yhteishankintojen ja investointien lisäksi tiiviin yhteistyön sotilaallisessa ja siviilikriisinhallinnassa sekä logistiikassa. Tällaisesta yhteistyöstä löytyy jo kirjaus Lissabonin sopimuksesta. Nyt on aika testata mitä se tarkoittaa käytännössä.
Kataisen sormi osoittaa kotimaan suuntaan. Brysselissä Suomea pidetään jo yhtenä todennäköisistä kumppanimaista.
– Suomi voisi ottaa tässä aktiivisen roolin, olla yhteydessä yhteistyömyönteisiin maihin ja ryhtyä jatkokehittämään näitä ehdotuksia, Katainen ehdottaa.
Kenraali Camporinin mukaan edelläkävijäryhmän on välttämätöntä ottaa ohjat, mikäli EU aikoo tosissaan edetä puolustusyhteistyössä. Keskeistä on sopia ryhmän kesken päätöksentekoprosessin nopeuttamisesta.
– Taistelujoukoista ei ole mitään hyötyä, jos kriisitilanteessa poliittisen päätöksen saaminen vie kuukausia kuten nyt, hän sanoo.
Kriitikkojen mukaan puolustusunionipuheet ovat vain merkki EU-maiden kyvyttömyydestä olla yhtä mieltä enää mistään aidosti tärkeästä asiasta kuten taloudesta. Katainen ei ajatusta niele.
– Jäsenmaat ovat yksinkertaisesti heränneet siihen poliittiseen todellisuuteen, etteivät ne voi enää yksin tarjota maalleen ja kansalaisilleen riittävää turvaa, Katainen sanoo.
Kukin maa miettii nyt, millaista lisäarvoa yhteistyöllä on mahdollista saada.
Myönteisimmin puolustusyhteistyön syventämiseen suhtautuu Suomen ohella EU:n vanha ydin eli Ranska, Saksa, Espanja, Italia ja Benelux-maat. Sen sijaan esimerkiksi Ruotsin asenne on varovainen. Länsinaapurille EU on aina ollut taloudellinen, ei turvallisuuskysymys. Puolalla on puolestaan pelissä valtion omistama puolustusmateriaaliteollisuus, jota se suojelee haukan lailla.
Katainen huomauttaa, että kannustimet yhteistyön tiivistämiselle eivät ole koskaan olleet yhtä vahvat. Venäjän muuttunut poliittinen tilanne, rahapula, terrorismi ja kyberuhat ovat vain esimerkkejä jäsenmaiden syliin vyöryneistä turvallisuusongelmista. EU:lla on nyt käsissään se kriisi, mikä tarvitaan integraation syventämiseksi.
Toimittaja: HELI SATULI
