Lapsen kertomus on noin 70 prosentissa lasten hyväksikäyttöepäilyistä keskeinen ja ainoa näyttö tapahtuneesta.
Åbo Akademin oikeuspsykologian professori Pekka Santtilan mukaan voidaanko lapsen kertomusta pitää luotettavana vai ei, riippuu paljolti siitä, miten kertomus on tuotettu.
– Jos nelivuotias tai sitä vanhempi lapsi kertoo tapahtuneesta omin sanoin, kertomuksessa on tutkimusten mukaan yhtä vähän virheitä kuin aikuisen kertomuksessa, hän sanoo.
Toisaalta lapsi voidaan tahallisesti tai tahattomasti johdatella kertomaan miltei mitä tahansa, jolloin kertomus ei enää todista mitään.
Esimerkiksi kysymykset, joissa lapsi voi valita vain kahdesta vaihtoehdosta, vähentävät kertomuksen luotettavuutta oleellisesti. Molemmat vaihtoehdot ovat voineet olla vääriä, mutta lapsi on kokenut olleensa pakotettu valitsemaan toinen.
– Jos syyttömiä ihmisiä tulee Suomessa tuomituiksi, mitä todennäköisimmin he tulevat tuomituiksi juuri hyväksikäyttörikoksista, Pekka Santtila arvioi lehdessä.
