Eduskunnassa äänestettiin perinteiseen tapaan ennen joulua hallituksen ensi vuoden talousarviosta. Kaikki meni keltaisen kirjan mukaan, kuten aina. Siihen tarvittiin kuitenkin useita satoja äänestyksiä kun opposition edustajat olivat tehneet vastaehdotuksia. Myös ruotsalainen eduskuntaryhmä kuului pitkästä aikaa punanappia painavien joukkoon. Se on oppositiopuolueen kohtalo – ja oikeus. Lisäksi punainen on joulun väri.
Vastaehdotuksien joukossa oli myös minun tekemäni ehdotus ammattiyhdistyksien jäsenmaksun verovähennysoikeuden kaventamisesta. Esitin tällä hetkellä täysimääräiseen vähennysoikeuteen 100 euron omavastuuta palkansaajien osalta ja 500 euron omavastuuta yritysten osalta. Ehdotukseni olisi siis säilyttänyt vähennysoikeuden perusidean, mutta silti tuonut valtion kassaan 75 miljoonaa euroa lisää. Mutta ei. Ehdotus meni nurin äänin 167-8. Sitä kannatti oman ryhmäni enemmistön lisäksi vain yksi kd:n edustaja. Kolme kokoomuslaista äänesti tyhjää, muut vastaan.
Vaikka lopputulos oli täysin ennustettavissa, olen siltä hämmästynyt miten pyhä tämä ay-maksulehmä edelleen on. Tein vastaavan ehdotuksen pari vuotta sitten ja sain heti kyytiä Demokraatti-lehden palstoilla. Tehtiin selväksi, että yritän ehdotuksellani horjuttaa yhteiskuntarauhaa ja että ehdotus on vakava provokaatio. Kennedyn murhasta minua ei kuitenkaan syytetty.
Minulla ei ole mitään ay-liikettä vastaan. Se on ollut tärkeässä roolissa vuosien varrella ja saavuttanut paljon. Tehtävää on edelleen. Tosin Hakaniemessäkin olisi aika ymmärtää, että joistakin saavutetuista eduista on pakko luopua maamme kriittisen tilanteen takia. Sanat yhteiskuntarauha ja AKT eivät sovi samaan lauseeseen. Mutta se on erillisen messun arvoinen juttu.
Viime vuosina on jouduttu kyseenalaistamaan paljon tähän saakka itsestään selviä asioita. Saavutettuja etuja, varsinkin verovähennyksien puolella, on leikattu. Asuntolainojen korkovähennystä on pienennetty, samaten vapaaehtoisen eläkevakuutusmaksujen verovähennysoikeutta. Kotitalousvähennystä ensin pienennettiin ja sitten nostettiin, mutta vähennyksen taso on edelleen pienempi kuin 2011. Pääomatuloveroa ja perintöveroa on kiristetty useaan otteeseen. Nämä toimenpiteet on tehty valtiotalouden tasapainottamistarpeen nimissä, mutta onhan niissä ollut ideologisiakin painotuksia. Mutta: ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuteen ei ole uskallettu koskea. Tämä on epäoikeudenmukaista, jopa käsittämätöntä.
Tässä kriittisessä taloustilanteessa, jossa valtio lainaa (ensi vuoden talousarvion mukaan) 13,5 miljoonaa euroa joka päivä ja jossa pelkästään valtionvelan korkomenoihin menee yli 3 000 euroa minuutissa, on oltava tarkkana mitä tekee – ja jättää tekemättä. Veropuolella tämä tarkoittaa, ettei enää voi olla kovinkaan montaa pyhää täysimääräisesti verovähennyskelpoista lehmää.
Ay-maksujen täysimääräisellä, yhteensä noin 200 miljoonan euron arvoisella verovähennyksellä jokainen meistä veronmaksajista on mukana rahoittamassa ammatti- ja työnantajajärjestöjen toimintaa. Tämä on mennyttä aikaa. Olisi korkea aika kaventaa tätäkin verovähennysoikeutta, saattaa se samaan asemaan muiden tähän asti pyhien verovähennyksien kanssa – ja kutsua omavastuuosaa vaikkapa palkansaajien solidaarisuusveroksi. Kuka Hakaniemessä ottaa kopin?
Kirjoittaja Stefan Wallin on kansanedustaja (r.).
