Talvivaaran kaivoksen konkurssin myötä jopa 700 ihmistä voi suoraan menettää työpaikkansa. Välilliset työllisyysvaikutukset ovat vieläkin suuremmat. Lisäksi lukuisa joukko piensijoittajia menettää yhtiöön sijoittamansa rahat. Kaivoksen lopettaminen on taloudellinen katastrofi koko Kainuun maakunnalle. Ympäristökatastrofin välttämiseksi valtion pitää lyhyellä aikavälillä varmistaa kaivoksen toiminnan jatkuminen.
Pitemmän päälle Talvivaaran kaivos voi jatkaa ainoastaan, jos enemmistöosakkaaksi löytyy yksityinen teollinen toimija, jolla on uskoa ja taitoa kehittää kaivoksesta ympäristönormeja paremmin kunnioittavaa kannattavaa liiketoimintaa. Tällaisen toimijan löytyminen on paljolti kiinni kaivoksen päätuotteen nikkelin hintaan liittyvistä odotuksista.
Nikkelin hinta on tällä hetkellä samalla tasolla kuin se oli 1980-luvun lopussa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hinnanvaihtelut ovat kuitenkin olleet rajuja. Yksistään tämän vuoden aikana nikkeli ensiksi vahvistui lähes 50 prosenttia romahtaakseen myöhemmin vuoden alun tasolle.
Viimeisen vuosikymmenen hintavaihtelujen taustalla on ollut Kiinan kasvanut raaka-aineiden kysyntä ja sen aikaansaama kaivosbuumi, jonka yksi ilmentymä Talvivaaran kaivos itsekin on. Lisääntyneen tarjonnan ja finanssikriisin myötä hintataso laski merkittävästi. Tämän vuoden hintavaihtelujen taustalla ovat puolestaan maailman suurimman nikkelin tuottajan Indonesian asettama vientikielto, Kiinan varjomarkkinoilta paljastuneet valtavat nikkelivarastot ja dollarin vahvistuminen.
Kiinan investointien vääjäämättä hiipuessa ruostumattoman teräksen ja sitä myötä nikkelin hinta ei enää palaa viime vuosikymmenen huipputasoille. Lyhyellä aikavälillä talouskasvun ongelmat Kiinassa ja Euroopassa, sekä osin sen myötä edelleen vahvistuva dollari, pitävät nikkelin hinnan hyvin maltillisella tasolla. Maailmantalouden palautuessa vakaamman kasvun uralle nikkelin tarjontaongelmat kuitenkin määrittänevät hinnan nykyistä korkeammalle tasolle.
Mikäli Talvivaaran kaivoksessa käytettävä bioliuotusteknologia osoittautuu luotettavaksi, kaivokselle voi siis hyvinkin löytyä jatkaja huolimatta ympäristö- ja hintariskien vuoksi kohenneista sijoittajien tuottovaatimuksista.
Yksityisen teollisen toimijan tekemä investointi Talvivaaraan olisi kaivoksen ja Kainuun kannalta erittäin merkittävä positiivinen uutinen. Kaivoksiin liittyy kuitenkin isommassa kuvassa sellaisia piirteitä, että on vaikea nähdä niistä koskaan syntyvän merkittävää toimialaa koko Suomen talouden mittakaavassa.
Suomen vaurastuminen on jatkossa entistä enemmän kiinni uusien korkean lisäarvon tuotteiden ja palveluiden syntymisestä. Merkittävää liiketoimintaa Suomen kannalta voikin olla kaivoksista saatavien malmien innovatiivinen jatkojalostus. Itse kaivostoiminta tuskin muodostuu Suomen olosuhteissa riittävän korkean lisäarvon toiminnaksi. Lisäksi kaivostoiminnan kannattavuus on poikkeuksellisen paljon riippuvainen maailmantalouden suhdannevaihteluista.
Vauraassa Suomessa kaivostoiminnalla voi olla aluetaloudellisesti merkittävä rooli. Talvivaarankaan kaivoksen tarinan loppunäytöstä ei ole välttämättä nähty. Suomen talouden tulevaisuus ei kuitenkaan ole maan alla vaan palvelujen paisteessa.
Markus Lahtinen on Pellervon taloustutkimuksen tutkimusjohtaja.
