Opettajistako koko perheen ohjaajia?

Laki määrittää opettajan työksi opettamisen ja arvioimisen. Opettajan työhön liittyy nykyään kuitenkin hyvin paljon muuta kuin oppituntien pitoa. Opettajan niskaan on kaadettu vuosien saatossa huomattavasti aiempaa laajempi vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Myös erilaiset kehittämis- ja yhteistyövastuut ovat kasvaneet mittaviksi. Sinänsä on perusteltua, että opetuksen, oppimisen ja kasvatuksen ammattilaisten osaamista hyödynnetään.

Varsinaisen opetustyön lisäksi opettajan työhön kuuluu nykyisin tietysti esimerkiksi kiusaamisen ehkäisy, erilaisten pedagogisten arvioiden tekemistä, oppilashuoltokokouksia, kansainvälisiä tehtäviä, yhteydenpitoa yrityksiin ja työelämään yms. Sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta jatkossa opettajan tulee edellisten lisäksi arvioida jokaisen oppilaan terveydentilaa ja raportoi siitä.

Samaan aikaan opiskelijaryhmät monimuotoistuvat. Opiskelijaryhmässä olevien elämänvaiheet eriytyvät lisääntyvässä määrin toisistaan. Tästä on seurauksena väistämätön pakko pyrkiä yksilöllistämään opetusta. Ryhmien koon kasvaessa tämä on mahdotonta, etenkin jos ryhmässä on yksi tai useampia, joiden keskittymiskyky tai elämänhallinta on vajavaista.

Näyttää siltä, että vaatimukset opettajien vastuiden lisäämistä myös perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi lisääntyvät. Ollaanko opettajista jatkossa tekemässä vielä perhetyönkin tekijöitä? Vanhemmuus ei saa muuttua sellaiseksi, että yhteiskunnan oletetaan hoitavan monia aiemmin perheelle kuuluneita tehtäviä.

Ei siis ole ihme, että yhä useammin kuulee opettajien valittavan työn raskautta ja kiirettä. Monet toivovat, että saisivat vain opettaa. Sellainen maailma ei enää ole kuitenkaan mahdollinen. Opettajien jaksaminen on vakava asia ja jaksamisen kärsiessä kärsii koko koulu, eniten oppilaat.

Sinänsä on totta, että varsin vahvasti lasten ja nuorten koulumotivaatio ja -käyttäytyminen juontavat kodin hyvinvoinnista, lasten kokemasta rakkaudesta ja huolenpidosta sekä koulutyön arvostuksesta. Yhä useampi vanhempi tuntuu olevan uusavuton ja tarvitsisi itse apua kodin arkirutiineiden suorittamiseen. Toisaalta monen aikuisen arki on niin työn kuormittama, ettei voimia ja aikaa enää jää riittävästi perheelle. Mutta ei kyllä opettajien tehtäviin voi kuulua perheittenkin hoitaminen ja vanhempien kasvattaminen, vaikka se usein lasta kaikkein eniten auttaisikin.

Tosiasiassa on paljon opettajia, jotka haluavat ottaa kokonaisvastuuta, kehittää työtään ja toivovat enemmän aikaa oppilaiden kohtaamiseen ja mahdollisuutta huomioida jokaista yksilöinä. Tämän lisäksi opettajan ammatti on mitä suurimmassa määrin asiantuntijatyötä, jossa oman alan viimeisimmän tiedon omaksuminen ja ammattitaidon ja osaamisen ylläpitäminen vaatii jatkuvaa täydennyskoulutusta. Kaikkeen ei aika millään riitä. Opettajan työn ydin on oppimisen edistäminen, sitä on varjeltava ja siitä on pidettävä kiinni.

Olli Luukkainen on opettajien ammattijärjestön (OAJ) puheenjohtaja.

Arvoisa kommentoija, kunnioitathan hyviä tapoja. Terävä kritiikki on sallittua. Henkilökohtaiset tai kansanryhmien solvaukset ja ihmisarvon loukkaukset poistamme. Voimasanojen käyttöä tai alatyyliä kohtaan meillä on nollatoleranssi. Emme voi myöskään julkaista ulkopuolisia linkkejä. Pysy asiassa.