Heinäkuun alussa julkisuuteen tulleiden tiedustelutietojen mukaan Venäjän sotilastiedustelu on tarjonnut palkkioita Afganistanin Taleban-liikkeen taistelijoille, jos nämä tappavat maassa operoivan Yhdysvaltojen johtaman liittouman sotilaita.
Tiedon ”tapporahoista” kerrotaan herättäneen amerikkalaisissa tiedustelupiireissä huomattavaa suuttumusta muun muassa siksi, että presidentti Donald Trumpin hallinto on tammikuussa 2017 nimenomaisesti velvoittanut USA:n tiedusteluelimet tekemään terrorismin torjuntaan liittyvää yhteistyötä Venäjän kanssa.
Keskustiedustelupalvelu CIA:n veteraaneille yhteistyöohjeistuksessa ei ole mitään uutta sinänsä. Vastaavia samankaltaisia kehotuksia on annettu viimeisten 30 vuoden aikana useaan otteeseen aiemminkin siinä toivossa, että terrorisimin vastainen yhteistyö auttaisi lämmittämään suhteita Venäjään.
– Jokainen yritys on epäonnistunut samasta syystä: Vladimir Putinin Venäjä ei ole kiinnostunut rakentavasta suhteesta Yhdysvaltojen kanssa. Putin päinvastoin näkee olevansa poliittisessa sodassa meitä vastaan. Hän myös hyötyy siitä, että hän voi kotimaassa syyttää USA:ta kaikista vastoinkäymisistään, merkittävissä CIA:n tehtävissä vuosikymmeniä toimineet John Sipher, Steven L. Hall, Douglas H. Wise ja Marc Polymeropoulos kirjoittavat The Washington Postissa.
– Venäjän tiedustelupalvelut suhtautuvat CIA:han vihollisena ja näkevät rutiininomaisesti yhteistyön [USA:n kanssa] vain yhtenä keinona Yhdysvaltojen etujen vahingoittamiseen, he toteavat.
Kuin paviaanin ostaisi
Vaikka USA:lla ja Venäjällä on terrorismin torjuntaan liittyviä aitoja yhteisiä intressejä, se ei CIA-veteraanien mukaan automaattisesti tarkoita, että näkemykset ja lähestymistapa olisivat yhteiset.
– Venäjä voi olla päättäväinen maan sisäisen radikaalin terrorismin kukistamisessa, mutta Neuvostoliiton tiedustelupalvelujen perilliset saattavat silti tuntea olonsa mukavaksi tukiessaan niitä terroristiryhmiä, jotka käyvät sotaa Yhdysvaltoja vastaan, he sanovat.
– Islamilainen terrorismi on kyllä yhteinen vihollinen, mutta Venäjän ykkösvihollinen on Yhdysvallat, he huomauttavat.
USA:n sinänsä hyväntahtoiset pyrkimykset tiedustelusuhteiden lähentämiseen ovatkin heidän mukaansa osoittautuneet kerta toisensa jälkeen turhaksi toiveajatteluksi.
– Ajoittainen halu työskennellä Venäjän kanssa terrorismiin liittyvissä asioissa on kuin joku ostaisi lemmikikseen paviaanin vain havaitakseen kasvojensa tulleen revityiksi irti. Toivuttuaan hän menee ja ostaa uuden paviaanin. Montako kertaa meidän pitää antaa venäläisten repiä kasvomme irti ennen kuin ymmärrämme, että päämäärämme ovat olennaisesti erilaiset, he kysyvät.
