Ainakin yksi EU-kysymys yhdistää suomalaisia puolueita ja poliitikkoja hallituksesta oppositioon: En ole vielä nähnyt kenenkään vastustavan ehdotusta kesäajasta luopumisesta. Harvinaista yksimielisyyttä on nähty myös parlamentissa, jossa viime syksynä kaikki Suomen mepit allekirjoittivat aloitteen asiasta.
Aloitteen puheenjohtajana toimiva EPP-meppi Pavel Svoboda muistutti lokakuun tiedotustilaisuudessa, että kesäaikaan siirtymisen hyödyt ovat pienet, mutta terveyshaitat vakavampia kuin aiemmin on ajateltu. Kustannushaittojakin kellojensiirtelystä on. Muillekin kuin meille myöhästeleville huonomuistisille.
70 000 suomalaista allekirjoitti viime vuonna kansalaisaloitteen kellojen siirtelyn lopettamisesta. Kokoomuksen puoluekokoukselle vastaava aloite on esitetty jo useiden vuosien ajan. Tänä vuonna ei enää tarvitse, sillä hallituksen EU-ministerivaliokunta päätti viime viikolla viisasti ryhtyä ajamaan luopumista EU:n yhteisestä kesäaikajärjestelystä. Ensi vaiheessa selvitetään muiden jäsenmaiden ja parlamentin valmius muutokseen.
Olen varma, että ainakin parlamentista tukea löytyy. Se nähdään jo ensi viikolla, jolloin kesäaikajärjestelyistä keskustellaan Strasbourgin täysistunnossa.
Kesäaika on pieni, mutta meitä kaikkia koskettava asia ja esimerkki asiasta, joka toimii parhaiten silloin kun siitä on yhdessä päätetty – ollaan kesäajassa tai ei, mutta yhdessä ja yhtaikaa.
Ensimmäinen kesäaikadirektiivi astui voimaan vuonna 1981, jolloin asetettiin yhteinen päivä kesäajan alkamiselle. Yhteistä päättymisaikaa ei kuitenkaan saatu päätettyä ennen kuin vuonna 1994 hyväksytyssä direktiivissä. Siihen saakka Brittein saarilla oli kuljettu omassa aikataulussa. Missäpä muuallakaan. Yhteistä sääntelyä vastustaville suosittelen ajatusleikkiä Euroopasta, jossa jokainen maa siirtelisi kellojaan omassa tahdissa silloin kuin huvittaa.
EU:n komissiossa todettiin, että tällainen eritahtisuus ei juuri edistä kauppaa ja muuta keskinäistä kanssakäymistä. Toimivien sisämarkkinoiden nimissä tarkennettiin direktiiviä. Nyt tätä samaa direktiiviä voisi tarkentaa toiseen suuntaan: Päättää, että EU poistaa kesäajan. Tai mikä vielä parempaa: Siirtyy pysyvästi kesäaikaan, jolloin saamme nauttia valoisista iltapäivistä vielä pitemmälle syksyyn. Ulkoilijat kiittäisivät.
Liikenneministeri Anne Berner nosti esiin myös ajatuksen Suomen siirtymisestä Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen. Brysselistä katsoen tämä olisi mitä tervetullein esitys.
Olkoonkin kännykät ja sähköpostit, niin paljon on niitä palveluja ja viranomaisia, joiden kanssa yhteydenpito onnistuu vain virka-aikana ja aikaeroa lisää se, että suomalainen työpäivä alkaa helposti tuntia ennen belgialaista ja päättyy paria tuntia aiemmin. Kun Brysselissä tullaan töihin, niin Suomessa on jo aamupäivän kahvitauko pidetty. Sitten lähtee suomalainen pian lounaalle ja kun sieltä saapuu, on Belgiassa lounasaika. Tämän jälkeen on jälleen lyhyt tavoittamishetki ennen kuin suomalainen virasto sulkee puhelimensa. Belgiassa työ jatkuu usein vielä paikalliseen iltakuuteen.
Yksi aika ja yksi Eurooppa ilman kellojen siirtelyä ei ole yhtään hullumpi tavoite. Suurten ja hienojen visioiden rinnalla on välillä hyvä olla jotain pientä ja arkista. Sellaisella on merkitystä.
