Suomessa on noin 1,2 miljoonaa vakituisesti asuttua asuntoa kunnissa, joiden väkiluvun ennustetaan laskevan vuoteen 2030 mennessä.
Noin 1,3 miljoonaa asuntoa sijaitsee kunnissa, jonka väkiluvun ennustetaan laskevan vuoteen 2040 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes puolet nykyisistä asunnoista sijaitsee kunnissa, joiden väkiluvun ennustetaan laskevan.
Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäisen mukaan ”asuntomarkkinoiden eriytyminen ei näytä hidastumisen merkkejä”.
– Tämä polarisaatio vaatii reagointia myös poliittisilta päättäjiltä. On tärkeää että kaupungistumisen asettamiin muutospaineisiin vastataan mm. riittävällä kaavoituksella, jotta asuntomarkkinoiden eriytyminen ei olisi esteenä perheiden ja työvoiman liikkuvuudelle, Kärkkäinen sanoo Nordean tiedotteessa.
– Muuttotappiokunnissa asuntojen kysyntä vähenee, mikä painaa asuntojen hintoja. Samaan aikaan kasvukeskuksissa asuntojen kasvava kysyntä vaatii tuekseen rakentamista, jotta asuntojen hintojen nousupaineet saadaan pidettyä kurissa.
Ekonomistin mukaan asuntomarkkinoiden tämän vuoden vahva vire on tullut osittain yllätyksenä. Suomen Pankin tilastojen mukaan uusia asuntolainoja myönnettiin huhti-syyskuussa 7 prosenttia enemmän kuin vastaavaan aikaan viime vuonna.
Asuntomarkkinoiden vilkkaus näkyy myös asuntojen kauppamäärissä. Kiinteistövälittäjien keskusliiton tilastojen mukaan huhti-syyskuussa vanhoja asuntoja myytiin 6 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin.
– Asuntomarkkinoiden vahva vire tuli osittain yllätyksenä. Se osui aikaan, jolloin työllisyys ei juurikaan kasvanut ja kuluttajaluottamus meni yhä synkempää suuntaan. Positiivisia asuntomarkkinalukuja on saatu nyt pääkaupunkiseudun lisäksi myös muista kasvukeskuksista, Kärkkäinen sanoo.
Ekonomistin mukaan ”viime vuosina kun talous- ja työllisyyskasvu oli vahvaa, ei asuntomarkkinoilla kuitenkaan kasvua nähty”.
– Jos talousnäkymät jatkavat synkkenemistään, voi asuntomarkkinoiden piristyminen jäädä väliaikaiseksi iloksi, Kärkkäinen sanoo.
