Volodymyr Zelenskiyn nousu Ukrainan johtoon saattoi hetken aikaa näyttää Kremlin unelmien täyttymykseltä. Poliittisesti kokemattomasta ja Donbassin sotaan sovittelevasti suhtautuneesta tulevasta presidentistä uumoiltiin Venäjän kannalta edeltäjäänsä Petro Porošenkoa huomattavasti helpompaa vastustajaa.
– Tämä käsitys katosi kohdatessaan ensi kerran todellisuuden, Carnegie Europe -ajatushautomon vanhempi tutkija Thomas de Waal toteaa tuoreessa arviossaan.
– Ensimmäisessä voitonpuheessaan Zelenskiy kannusti venäläisiä äänestäjiä heräämään horroksesta sanoen: ”Ukrainan kansalaisena voin kehottaa kaikkia entisen Neuvostoliiton alueen valtioita katsomaan meitä. Kaikki on mahdollista!”, de Waal muistuttaa.
Zelenskiyn lausunto tuskin miellytti Kremliä, mutta antoi venäläiselle oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyille aiheen ylistää Ukrainan demokratiaa. Kun presidentti Vladimir Putin vastasi tarjoamalla Venäjän passeja ukrainalaisille, Zelenskiy ei jäänyt toimettomaksi, vaan reagoi de Waalin mielestä suorastaan mestarillisella tavalla.
– Ukraina on erilainen osin siksi, että meillä ukrainalaisilla on maassamme sananvapaus, vapaa media ja internet. Siksi ymmärrämme kirkkaasti, mitä Venäjän passi kenellekään antaa: oikeuden tulla pidätetyksi rauhanomaisen mielenosoituksen takia, oikeuden olla nauttimatta vapaista ja kilpailullisista vaaleista, oikeuden unohtaa luontaiset oikeutemme ja inhimilliset vapaudet, Zelenskyi totesi.
Hänen puheenvuoronsa julkaistiin de Waalin mukaan tuoreeltaan sosiaalisessa mediassa sekä ukrainan että venäjän kielellä.
Tapahtuuko Putinin lähtölaskenta Kiovassa?
De Waal muistuttaa Putinin luonnehtineen Ukrainaa Venäjän sisarvaltioksi ja ”värivallankumouksia” perustuslain vastaisiksi vallan anastuksiksi.
– Se, että Ukrainan hymyilevä johtaja, jolla on vankka demokraattinen valtakirja, torjuu Venäjän aggression kohdistaen sanomansa Venäjän kansalle sen omalla kielellä, saattaa [Putinin] narratiivin pilkan kohteeksi, de Waal sanoo.
Myös Georgian hallitus on hänen mukaansa onnistunut tekemään selvän eron suhtautumisessaan presidentti Putinin hallintoon ja venäläiseen yhteiskuntaan. Vuoden 2008 sodan jälkeen Georgia on käytännössä jäädyttänyt korkean tason suhteensa Venäjään, mutta samaan aikaan edistänyt maiden välistä kauppaa ja matkailua.
Venäläisiin Georgian ”hurmausoffensiivi” näyttää vedonneen: kun 62 prosenttia venäläisistä piti vuonna 2009 Georgiaa Venäjän vihollisena, viime vuonna niin ilmoitti ajattelevansa enää kahdeksan prosenttia Levada-keskuksen haastattelemista kansalaisista.
Ukraina ja Georgia saattavatkin kyetä vaikuttamaan venäläisten asenteisiin sellaisella ”pehmeällä voimalla”, joka voi de Waalin mukaan vähitellen uhata presidentti Vladimir Putinin asemaa maansa johdossa.
