– Uudistuksia tarvitaan kiireellisesti euroalueella, jos rahaliitto aikoo pitää lupauksensa vauraudesta, ja jotta se olisi riittävästi varustettu tulevien kriisien taltuttamiseksi, Humboldt-yliopiston taloustieteen professori ja DIW-tutkimuslaitoksen puheenjohtaja Marcel Fratzscher.
14 saksalaisen ja ranskalaisen ekonomistin joukko listaa ehdotuksia, joissa on yhdistetty sekä ranskalainen yhteisvastuuta että saksalainen markkinakuria kannattava linja.
Ekonomistit ehdottavat pankki- ja pääomamarkkinaunionien viimeistelyä. Ekonomistien mielestä yhteinen talletussuoja pitää toteuttaa. Lisäksi ehdotetaan pankeille uutta maksua, jos pankin taseessa on liikaa kotivaltion velkakirjoja.
Ekonomistit esittävät Maastrichtin alijäämäkriteerin korvaamista uudella menosäännöllä, jonka mukaan menot eivät saa pitkällä aikavälillä kasvaa nopeammin kuin tuotanto. Nykyisin vakaus- ja kasvusopimuksessa edellytetään, että jäsenmaiden budjetin alijäämä ei ylitä kolmea prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Säännön noudattamista varten pitäisi nimetä kansalliset, riippumattomat valvojat, joiden toiminnasta olisi vastuussa itsenäinen euroalueen instituutio. Jos joku maa rikkoisi Maastrichtin kriteeriä, ylimääräinen velka pitäisi rahoittaa etuoikeudettomilla velkakirjoilla, joilla olisi velkajärjestelytilanteessa viimesijainen asema.
Suunnitelmassa ehdotetaan hallittujen velkajärjestelyiden mahdollistamista maille, joiden maksukykyä ei voi palauttaa ehdollisilla tukipaketeilla. Euroopan vakausmekanismin ehtojen pitää varmistaa, että sellaiset maat eivät voi saada tukipaketteja, joilla on kestämättömät velkatasot.
Ranska ja Saksa ratkaisevat
Ekonomistit ehdottavat uutta yhteistä rahastoa, josta olisi mahdollista tukea suuren kokoluokan kriisin keskelle ajautuneita maita. Jäsenmaiden pitäisi maksaa rahastoon. Rahaston käytön ehtona olisi työttömyyden raju nousu.
Taloustieteilijät ehdottavat turvallisia velkakirjoja, jotka olisivat vaihtoehto valtioiden velkakirjoille. Velkakirjat voisivat olla etuoikeutettuja, mikä lisäisi niiden houkuttelevuutta. Kyseessä ei kuitenkaan olisi eurbondi, sillä jäsenmaat eivät olisi vastuussa velasta.
Ekonomistit yhdistäisivät euroalueen puheenjohtajan tehtävän komissaarin tehtävään. Kirjoittajat erottaisivat päätöksentekijän ja valvojan roolit perustamalla uuden itsenäisen valvojaviranomaisen.
– Ranskalla ja Saksalla on avainroolit euron uudistamisessa. Niiden pitäisi kehittää yhteinen konsepti ja sitten vakuuttaa eurooppalaiset kumppanit hyväksymään sen. Se onnistuu vain, jos molemmat maat tekevät kompromisseja ja hakevat yhteistä maaperää, totesi yksi ehdotuksen allekirjoittajista, Ifo Instituutin johtaja Clemens Fuest.
Fratzscherin ja Fuestin ohella ehdotuksen ovat allekirjoittaneet Agnès Bénassy-Quéré Pariisin yliopistosta, Markus Brunnermeier Princtonin yliopistosta, Henrik Enderlein Hertie hallintokooulusta ja Jacques Delors -yliopistosta, Emmanuel Farhi Harvardin yliopistosta, Pierre-Olivier Gourinchas Berkleyn yliopistosta, Philippe Martin Sciences Posta ja Taloudellisen analyysin neuvostosta, Jean Pisani-Ferry Bruegelista, EUI:sta ja Hertien hallintokoulusta sekä Sciences Posta, Héléne Rey London Business Schoolista, Isabel Schnabel Bonnin yliopistosta ja Saksan talousasiantuntijoiden neuvostosta, Nicolas Véron Bruegelista ja Peterson Institute For International Economicsista, Beatrice Weder di Mauro INSEAD:sta ja Mainzin yliopistosta sekä Jeromin Zettelmeyer Peterson Institute for International Economicsista.
