Eletään syksyä 1998 ja ulkomaisten sijoittajien luottamus Venäjään horjuu. Aasian valuuttakriisin heijastevaikutukset näkyvät, lyhyiden valtionlainojen korot kipuavat hurjaa tahtia, raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat laskevat ja epäluuloisilla markkinoilla odotetaan ruplan devalvaatiota.
Romahdus tapahtuu elokuussa 1998. Venäjällä tehdään sarja epätoivoisia ratkaisuja, jotka ajavat talouden entistä syvempään ahdinkoon. Korkotasot nousevat pilviin, eikä hallinto hyväksy ehdotettuja kriisisuunnitelmia. Venäläisosakkeiden arvosta on kadonnut yhdeksässä kuukaudessa 75 prosenttia.
Elokuun puolivälissä Venäjän hallinto ilmoittaa, ettei se suoriudu veloistaan ja kieltää ulkomaisten lainojen korkojen maksamisen kolmeksi kuukaudeksi. Rupla devalvoidaan niin, että sen arvon vaihteluväli asetetaan 6–9,5 ruplaan dollarilta.
Ratkaisun seuraukset ovat katastrofaaliset. Sijoittajien luottamus Venäjään katoaa ja ulkomaisen pääoman pako kiihtyy. Rupla päästetään kellumaan ja se romahtaa totaalisesti. Vuodenvaihteessa yhdellä dollarilla saa jo liki 21 ruplaa.
Ruplan syöksy johtaa kuluttajahintojen nousuun. Vuonna 1998 inflaatio on lähes 27 prosenttia, seuraavana vuonna 86 prosenttia. Kansan tyytymättömyys etenkin korkeisiin elintarvikehintoihin kasvaa ja levottomuuksista kärsitään ympäri Venäjää. Hallitus ajautuu kriisiin, presidentti Boris Jeltsinin asema horjuu ja pääministeri vaihtuu. Tilannetta sotkee entisestään vuonna 1999 alkava toinen Tšetšenian sota.
Ennätysromahdus
Venäjän nykytilannetta on vaikea olla vertaamatta vuoden 1998 kriisiin. Rupla on ohittanut kaikki ennätykset ja menettänyt heinäkuun jälkeen 30 prosenttia arvostaan dollariin nähden. Yhdellä dollarilla saa jo 46 ruplaa.
Venäjän keskuspankki vastasi talousvaivoihin ensin tukemalla ruplaa. Se ei kuitenkaan onnistunut hillitsemään valuutan arvon laskua ja rupla päästettiin kellumaan maanantaina. Keskuspankki on nyt nostanut ohjauskorkoaan 8,0 prosentista 9,5 prosenttiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan koron pitäisi kuitenkin nousta lähemmäs 12 prosenttia, jotta sijoittajat taas kiinnostuisivat ruplasta.
Tilanne näkyy etenkin tuontituotteita ostavien kuluttajien ostovoimassa. Elintarvikehintojen inflaatio on ainakin Moskovassa ja Pietarissa lähempänä 20 prosenttia kuin virallisesti väitettyä 8 prosenttia.
Valuutan heikkenemisen lisäksi Venäjää koettelee vuoden 1998 tapaan öljyn maailmanmarkkinahinnan lasku. Vielä kesäkuussa raakaöljyn barrelihinta pyöri 115 dollarin paikkeilla. Nyt se on vain hieman yli 80 dollaria ja laskun uskotaan jatkuvan edelleen. Investointipankki Goldman Sachs on ennustanut ensi vuoden keskihinnaksi vain 75 dollaria barrelilta.
Kremlin seuraavan kolmen vuoden budjetti rakentuu puolestaan pitkälti sille, että öljybarrelin hinta pysyy noin 100 dollarin tuntumassa.
Hurjimmissa länsiarvioissa talousvaikeuksien on uumoiltu voivan johtaa sisäisiin ristiriitoihin ja jopa presidentti Vladimir Putinin hallinnon kaatumiseen.
Asiantuntijat muistuttavat, ettei nyky-Venäjää kuitenkaan horjuteta helpolla.
Venäjä eristäytyy
– Jos rupla pysyy näin heikkona, kun se nyt on, saattaa se yhdessä tuonnin korvaamiseen tähtäävän politiikan kanssa piristää venäläistä tehdasteollisuutta, johtaja Kai Mykkänen Elinkeinoelämän keskusliitosta sanoo.
Mykkäsen mukaan Venäjän kotimaisen tuotannon määrä voi pysyä ruplamääräisesti ennallaan, vaikka rahoitusilmapiiri onkin huono ja euroissa mitattu ostovoima heikkenee.
Mykkänen muistuttaa Venäjän myös kasvattaneen puolustusbudjettiaan 30 prosentilla viimeisen vuoden aikana. Tämä on hänen mukaansa piristänyt osaltaan alihankkijoita. Mikäli Kremlin budjetti pitää, puolustusmenoja kasvatetaan lähivuosinakin.
Mykkänen uskoo Venäjän olevan matkalla kohti talouden konseptimuutosta. Hänen mukaansa Venäjällä on viime aikoina tehty ulkomaisia yrityksiä syrjivää politiikkaa, jolla taloutta on ohjattu tuonnin korvaamiseen.
Esimerkkeinä hän mainitsee muun muassa mediayhtiöiden ulkomaisten omistusosuuksien rajoittamisen 20 prosenttiin sekä puheet ulkomaisten komponenttien ja laitteiden hankinnan kieltämisestä tilanteissa, joissa korvaavia kotimaisia tuotteita on saatavilla.
Ideologia käytännön edelle
Talouspakotteet ja ruplan heikkeneminen johtanevat siihen, että Venäjällä turvaudutaan lähiaikoina yhä vahvemmin paikalliseen tuotantoon.
Maassa on Mykkäsen mukaan vallalla talouspoliittinen trendi, jossa ideologia ja kansallismielisyys ohittavat talouden vakauteen tähtäävät käytännön näkökohdat. Riskinä hän pitää sitä, että se jää päälle pitkäaikaisesti.
Mykkänen muistuttaa, että Venäjä kykenee raaka-ainevoittoisena taloutena ryömimään eteenpäin, vaikka se pyrkisikin sulkeutumaan.
– Tällä politiikalla ei kuitenkaan synny niitä investointeja, joilla Venäjä modernisoidaan, hän toteaa.
Etyjin yleiskokouksen presidentti, kansanedustaja Ilkka Kanerva (kok.), puolestaan muistuttaa, että Venäjällä on taloudellista kapasiteettia talousongelmien kestämiseen.
– Venäjällä ei ole ulkomaanvelkaa ja sillä on valtavat rahastot, joita se voi käyttää tällaisessa taloustilanteessa, Kanerva toteaa.
Muhkeat rahastot suojaavat myös öljyn hintakehityksen heilahteluilta. Ainakin, jos barrelihinnat eivät putoa pitkäaikaisesti 50 dollarin tienoille.
Vaikeudet lännen piikkiin
Vladimir Putin nauttii tällä hetkellä hurjasta kansansuosiosta, joka on vastoin odotuksia vain paisunut Venäjään kohdistuvan ulkopoliittisen paineen kasvaessa. Valtion hallitseman median propaganda puree ja myös talousvaikeudet on saatu sälytettyä lännen harteille.
Sen sijaan, että Venäjän kansa tai eliitti kyseenalaistaisi päättäjiä, kerääntyy se valtaansa keskittävän Putinin siipien suojiin. Taistelu yhteistä vihollista vastaan yhdistää venäläisiä ja vaikka poispäin länsimaisista arvoista kulkeva talouskehitys huolestuttaakin, ei presidentin politiikalle nähdä myöskään realistisia vaihtoehtoja.
Mykkäsen mukaan Putin on löytänyt lännestä syntipukin talousvaikeuksille, jotka olisivat olleet edessä Ukrainan tapahtumista riippumatta.
– Venäjän kansan mielestä Putin toimii oikein ja länsi väärin.
Mykkäsen mukaan Putinin asema päätöksentekijänä on nyt keskeisempi kuin vielä kaksi vuotta sitten.
Kiristyvätkö pakotteet?
Ilkka Kanerva kertoo Itä-Ukrainan tilanteen heikentyneen merkittävästi Donetskin ja Luhanskin separatistialueilla kaksi viikkoa sitten järjestettyjen vaalien jälkeen. Ukraina, EU ja Yhdysvallat kieltäytyivät tunnustamasta vaaleja. Venäjä taas antoi niille tukensa. Tämän jälkeen Ukrainaan on uutisoitu siirtyneen lisää venäläisiä joukkoja.
Kanervan mukaan separatistien vaalit rikkoivat osapuolten Minskissä syyskuussa solmimaa tulitaukosopimusta. Hän uskoo, ettei pakotelinjan merkittävä tiukentaminen ole kuitenkaan vielä nykytilanteessa edessä.
Kanervan mukaan toistaiseksi on odotettavissa lähinnä poliittisia pakotteita, kuten esimerkiksi uusien nimien nostamista pakotelistoille.
Kai Mykkänen muistuttaa, että pakotteissa on kyse kompromisseista. Myös niitä säätävien maiden intressit on otettava huomioon. Hänen mukaansa EU:n pikkuhiljaa kiristyvän pakotelinjan haasteena on, etteivät sen askelet ole lyhyellä tähtäimellä riittävän dramaattisia, jotta ne pakottaisivat Venäjän todella arvioimaan toimiaan uudelleen.
– Jos haluamme vaikuttaa, on keinojen oltava kovia hyvin lyhyellä tähtäimellä.
