Terveys

Korvaushoidossa olevien määrä on jatkanut kasvuaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvitys osoittaa, että opioidikorvaushoidossa olevien määrä on lisääntynyt. Terveydenhuollon rekisterien mukaan opioidiriippuvuuden lääkkeellisessä, pitkäaikaisessa korvaushoidossa olevia oli vuonna 2021 hieman yli 7 000.

Määrä on noussut merkittävästi vuodesta 2019. THL:n mukaan pitkäaikaisessa korvaushoidossa olevien määrä on lisääntynyt 56 prosenttia. Etenkin terveydenhuollon palveluissa perustasolla hoidossa olevien määrä lisääntyi. Osa noususta selittyy helpotetulla hoitoonpääsyllä.

– Opioidikorvaushoitoon pääsyä on viime vuosina helpotettu, mikä näkyy kasvuna hoidossa olevien määrissä. Osittain terveydenhuollon rekistereissä näkyvä kasvu johtuu myös siitä, että terveydenhuollon rekisterit ovat tarkentuneet. Etenkin perusterveydenhuollon avohoidon rekisteri on entistä kattavampi, kertoo THL:n erityisasiantuntija Marke Jääskeläinen.

Pääosin opioidikorvaushoitoa annetaan terveydenhuollon palveluissa perustasolla, mutta joillain alueilla hoito on keskistetty erikoissairaanhoitoon.

Opioidikorvaushoitonsa vuosittain aloittaneiden osuus oli noin viidennes kaikista hoidossa olleista vuosina 2019–2021. Hoidon aloittaneiden huomattava osuus ilmentää sekä hoidon tarvetta että selittää opioidikorvaushoidossa olevien määrän kasvua.

– Opioidikorvaushoitoon pääsyä tulisi edelleen helpottaa ja myös lisätä resursseja laadukkaan hoidon takaamiseksi hoidossa oleville. Opioidiriippuvuus on pitkäaikainen, jopa elinikäinen sairaus, jonka hoidon tarve näyttää edelleen olleen kasvussa, kertoo THL:n vieraileva tutkija Airi Partanen.

Sosiaali- ja terveysministeriön uusi asetus opioidiriippuvuuden vieroitus- ja korvaushoidosta tuli voimaan toukokuun alusta. Asetuksella pyritään yksinkertaistamaan vaikeasti opioidiriippuvaisten hoitoon pääsyä ja hoidon tavoitteena painotetaan kuntoutumisen rinnalla kuntoutumisen edellytysten parantamista.

Haluja julkisen palvelutuotannon kustannusten selvittämiselle on

Tämä selviää Hyvinvointiala HALI ry:n Aula Researchilta tilaamasta kyselystä hyvinvointialueiden poliittisille päättäjille ja viranhaltijoille. Kyselyyn vastanneista 69 prosenttia ei näe esteitä kustannusten selvittämiselle.

– Tämä on hyvä lähtökohta. Myös keskusteluissa on noussut esiin, että alueet tunnistavat tämän tarpeen hyvin. Yksikkökohtainen kustannusten selvittäminen on tärkeää, jotta julkisten sote-palvelujen kasvavia kustannuksia voidaan hillitä. Kustannustieto on tärkeä myös siksi, että palvelutuotantoa voidaan kilpailuttaa kestävästi, sanoo HALIn sote-palvelujen kehittämisen johtaja Eveliina Vigelius.

Vastanneista vain 23 prosenttia näki esteitä hyvinvointialueen oman palvelutuotannon kustannusten selvittämiselle. Suurimmaksi esteeksi koettiin se, että järjestämiskustannuksia on vaikea erottaa tuotannon kustannuksista.

– Hyvä uutinen on, että järjestämistehtävän, eli esimerkiksi hyvinvointialueen hallinnon kustannukset on mahdollista erottaa palvelun tuottamisen kustannuksista. Ne myös pitää erottaa toisistaan, jotta itse palvelun tuottamisen tehokkuus voidaan tunnistaa. Palveluiden järjestämisvastuu on aina hyvinvointialueilla, mutta palveluja voivat tuottaa hyvinvointialueet itse, yritykset tai järjestöt, Vigelius sanoo.

Hyvinvointiala on ehdottanut, että tuleva hallitus auttaisi hyvinvointialueita kustannusten selvittämisessä. Olisi tärkeää rakentaa kansallisesti kustannusten selvittämisen malli, jota jokainen hyvinvointialue voisi käyttää. Näin jokaisen alueen ei tarvitsisi itse miettiä, miten palvelujen yksikkökohtaiset kustannukset selvitetään.

– Kun tiedot selvitetään samalla tavalla, ne ovat myös vertailukelpoisia eri alueiden kesken. Tästä on hyötyä esimerkiksi alueiden kansallisessa ohjauksessa ja talouden seurannassa, Vigelius sanoo.

Hyvinvointiala on selvittänyt muutaman vuoden ajan useiden kuntien ikääntyneiden ympärivuorokautisen palveluasumisen tuottamisen kustannuksia. Tuloksia on vertailtu yksityisille palveluntuottajille maksettuihin ostopalvelukorvauksiin kyseisissä kunnissa.

Ostopalvelujen hinta on ollut keskimäärin yli 30 prosenttia matalampi kuin julkisen itse tuottaman ympärivuorokautisen palveluasumisen kustannukset. Alueiden on tärkeää tietää, miksi näin on ja selvittää, onko ero perusteltu. Keskeistä kustannusten selvittämisessä ylipäätään on, että alueilla on käytössään tärkeimmät tiedot, joiden perusteella tehdä päätöksiä.

Aula Research toteutti Hyvinvointiala HALI ry:n toimeksiannosta selvityksen, jonka tavoitteena oli selvittää hyvinvointialueiden poliittisten päättäjien ja viranhaltijoiden suhtautumista yksityiseen sosiaali- ja terveyspalvelualaan. Selvitys toteutettiin 17.4-5.5.2023. Vastaajia oli yhteensä 111, joista poliittisia päättäjiä 61 ja viranhaltijoita 50. Vastauksia saatiin kaikilta hyvinvointialueilta.

Tikittääkö suomalaisten peiton alla aikapommi?

Coronaria Uniklinikan toteuttama suuri suomalainen unikysely selvitti kevään aikana suomalaisten nukkumistottumuksia. Mitä voisimme tehdä parantaaksemme untamme?

Vastauksia kyselyyn tuli lähes 5 000 ympäri Suomea. Enemmistö vastaajista oli naisia ja työikäisiä, mutta myös muiden ryhmien vastaajat olivat hyvin edustettuina.

Väsyneimmäksi joukoksi kyselyyn vastanneista osoittautuivat 41–55-vuotiaat naiset, joista 11 prosenttia myönsi olevansa niin väsyneitä, että voisivat nukkua kaiket päivät. Tämä vastaajajoukko nukkuu selkeästi huonommin ja vähemmän kuin muut.

Kaikista vastaajista noin viidesosa kertoi, että ei kiinnitä huomiota nukkumiseen tai ei tiedä, mitä parempien unien eteen voi tehdä.

Ne vastaajat, jotka eivät liiku säännöllisesti tai ollenkaan heräävät keskimäärin väsyneempinä, nukkuvat pidempiä päiväunia ja kokevat olonsa muutoinkin muita vastaajia väsyneemmäksi.

Kyselystä selvisi myös positiivisia asioita. Vain 1,5 prosenttia vastanneista myöntää ottavansa ennen nukkumaanmenoa yömyssyn. Valtaosa vastaajista eli 81,4 prosenttia kiinnittää nukkumiseensa vaikuttaviin arkisiin asioihin huomiota lähes aina tai ainakin silloin tällöin.

Uni on tärkein palautumisen työkalu

Coronarian unilääkäri Janne Kanervisto sanoo olevansa iloisesti yllättynyt siitä, että iso osa ihmisistä kiinnittää huomiota nukkumiseen. Myös yömyssyjen harrastajien vähäinen määrä ilahduttaa.

Huolestuttavaa hänen mukaansa kyselyssä on se, että 11 prosenttia keski-ikäisistä naisista on niin äärettömän väsyneitä, että voisivat vain nukkua kaiket päivät.

– Vaaditaanko meiltä nykyään liikaa? Monella on jatkuvasti niin kova kiire, että palautuminen kärsii, väsymys hiljalleen lisääntyy ja lopulta ollaan aivan totaalisen loppuun palaneita, Kanervisto sanoo tiedotteessa.

– Palautumisessa on tärkeä huomioida ihmisen koko elämäntilanne, pohtia niitä tekijöitä, jotka pitävät kiirettä yllä ja käydä läpi mitä palautumisen eteen voidaan tehdä. Uni on tärkein palautumisen työkalu, sen laadusta ja riittävästä määrästä huolehtiminen usein unohtuu. Ihmisillä on myös paljon hoitamattomia unihäiriöitä, jotka usein estävät unenaikaisen palautumisen, hän jatkaa.

Jokainen voi parantaa untaan yksinkertaisilla keinoilla

• Hyvä uni lähtee unen arvostamisesta. Omasta palautumisesta ei kannata tinkiä. Säännöllinen unirytmi on hyvän nukkumisen A ja O.
• Kiireen hallinta on tärkeää. Arjen kiireessä on hyvää pitää pieniä taukoja keskellä päivää ja erityisesti illalla on tärkeä antaa itselleen aikaa rauhoittua ennen nukkumaanmenoa.
• Unen laatua heikentäviä tekijöitä, kuten kofeiinia ja alkoholia on hyvä vältellä. Kofeiinin vaikutusaika on aivoissa yli 10 tuntia, mikä monelle tulee yllätyksenä.
• Lisäksi kannattaa pyrkiä ulkoilemaan ja liikkumaan päivittäin. Liikunta kasvattaa unipainetta, joka auttaa iltaisin nukahtamaan nopeammin ja nukkumaan sikeämmin.
• Nyt kun eletään valoisan kesän aikaa, kannattaa kaihtimilla ja verhoilla pyrkiä iltaisin vähentämään valon määrää. Väsymys tulee iltaisin hämärässä helpommin kuin kirkkaassa ja valossa ja makuuhuoneen tulisi olla yöllä pimeä.

Hoivan pimeä puoli

Tutkijatohtori, YTT Tiina Sihto ja yliopistolehtori, YTT Paula Vasara ovat toimittaneet teoksen, missä tarkastellaan hoivasuhteiden ongelmia sekä palvelujärjestelmän rakenteellisia vinoumia. Käsitteenä hoiva on ollut aina monitulkintainen ja epäselvä, joten ei ole ihme, että termiä on myös kritisoitu paljon.

Suomi on nykyisin kaikkein ikääntynein Pohjoismaa ja 65 vuotta täyttäneestä väestöstä alle puolet arvioi terveydentilansa hyväksi tai erittäin hyväksi. Norjassa ja Ruotsissa osuus oli lähempänä kahta kolmasosaa ja Tanskassakin reilusti yli puolet.

Vanhuspalveluihin käytetään Suomessa vähemmän julkista rahaa kuin muissa Pohjoismaissa. Tilastojen mukaan Suomen ero Ruotsiin ja Norjaan on selvä ja edelleen kasvamassa. Kyse on siis hoivaköyhyydestä eli siitä, ettei ihminen saa jokapäiväisessä elämässään riittävää apua toimintakyvyn heikkenemisestä, vammasta tai sairaudesta johtuviin avuntarpeisiinsa.

Suomessa on tapahtunut suuria sosiaalisia ja demografisia muutoksia 1990-luvulta lähtien, väestö on ikääntynyt, yksin asuminen on yleistynyt, ja kasvukeskuksiin on suuntautunut voimakas muuttoliike. Palvelujärjestelmän merkittävimpiä muutoksia ovat olleet kotona asumisen korostaminen ja laitoshoidon purkaminen.

Palvelujen saamisen kriteerit ovat tiukentuneet merkittävästi, ja apua annetaan vain tarkasti määriteltyihin toimiin. Vanhuspalvelujen kattavuus on selkeästi heikentynyt 2000-luvulla. Yleisellä tasolla voidaan todeta, että Suomessa ympärivuorokautiseen hoitoon pääsee vasta silloin, kun kotona asuminen käy mahdottomaksi, ja kun ikääntyneen ihmisen avun tarpeet ylittävät jatkuvasti kotihoidosta saadun hoidon sekä omaisten jaksamisen ja pystymisen rajat.

Vuoden 2023 alussa voimaan astuneen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa myös vanhuspalvelut siirtyivät muiden sosiaali- ja terveyspalvelujen tapaan kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Kuntien välinen vaihtelu poistui, mutta vasta aika näyttää, miten palvelujen saatavuus ja laatu vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä.

Mikäli palvelujen tuottaminen mahdollisimman kustannustehokkaasti nousee keskiöön, on mahdollista, että tuloksena ovat aikaisempaa heikompitasoiset palvelut, joiden piiriin on vaikea päästä.

Tulevaisuudessa vanhuspalveluja tuotetaan yhä suuremmalle määrälle erittäin iäkkäitä ja muistisairautta sairastavia ihmisiä. Tällä hetkellä suomalaisista lähes 200 000 sairastaa jonkinasteista muistisairautta. Muistisairaudet ovat ikääntyneiden yleisin toimintakykyä heikentävät tekijät.

Väkivalta

Lähisuhdeväkivalta on globaali sosiaalinen ongelma. Euroopan unionin perusoikeusviraston tekemän tutkimuksen mukaan joka kolmas nainen Suomessa on kokenut väkivaltaa lähisuhteissaan. Oma kokonaisuutensa on vammaisten naisten hoivasuhteissa tapahtuva lähisuhdeväkivalta.

Fyysinen tai henkinen vamma ei todellakaan suojaa hoivaa tarvitsevaa naista lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutumiselta. Useissa tapauksissa väkivaltaa käyttävä puoliso oli samalla työstään palkkaa saava henkilökohtainen avustaja.

Väkivalta voi tarkoittaa epätarkoituksenmukaista ja liiallista lääkitsemistä uhrin toimintakyvyn kontrolloimiseksi. On myös tapauksia, joissa kumppani oli heittänyt liikuntarajoitteisen naisen portaisiin ja kieltäytynyt auttamasta. Älyllisen kehitysvamman vuoksi luku- ja kirjoitustaidottomien naisten kumppanit olivat painostaneet naisia ottamaan lainoja omiin nimiinsä, mistä aiheutui naisille taloudellisia vaikeuksia.

Loppuvaihe

Hautaamiseen liittyviä palveluita ja prosesseja ei ole perinteisesti mielletty hoivaksi, vaikka ne monella tapaa täyttävät hoivan kriteerit.

Suomessa kuoli vuonna 2022 keskimäärin 172 ihmistä päivässä. Hyvin harva valmistautuu etukäteen omaisen kuoleman jälkeiseen asioiden järjestelyyn. Monet omaisista ovat ensimmäistä kertaa elämässään tekemisissä kuoleman ja hautajaisten järjestämisen kanssa. Kaikilla ei ole käsitystä siitä, mitä ruumiille tehdään kuoleman jälkeen, mitä asioita pitää hoitaa ja mihin ottaa yhteyttä.

Epävarmuus tehtävistä asioista ja virallisista toimenpiteistä voivat tehdä hautaamisen järjestelemisestä hyvin kuormittavan ajanjakson.

Aiemmin, vielä 1900-luvun alussa Suomessa vainajan hoitoon liittyvät toimenpiteet olivat tuttuja, vainajaa säilytettiin usein kotona ja esimerkiksi ruumiin peseminen oli omaisten tehtävä. Nykyisin hautaustoimistot toimivat yleensä kaiken vainajaan liittyvän järjestelyn keskuksena aina muistotilaisuuden tarjoilujen järjestämisestä vainajan talousasioiden ja perinnönjaon järjestelyyn asti. Monet omaiset kokevat tällaisen palvelun helpottavana.

On myös mielipiteitä, joiden mukaan hautaustoimistot rahastavat omaisten tietämättömyydellä ja luottavat siihen, ettei sureva omainen ala kilpailuttaa hautaamista tai kyseenalaista siihen liittyviä kuluja. Yhden kokemuksen mukaan hautaustoimisto myi omaisille jatkuvasti palveluita, joita he eivät olleet halunneet, mikä lisäsi koko prosessin rasittavuutta.

Tiina Sihto & Paula Vasara (toimittaneet): Hoivan pimeä puoli. 366 sivua. Gaudeamus Oy.

Täällä asuvat terveimmät suomalaiset

Terveimmät suomalaiset asuvat Pohjanmaalla, Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingissä, sairaimmat Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Työkyvyttömyys on yleisintä Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla sekä vähäisintä Uudellamaalla, kertoo THL:n Kansallinen terveysindeksi, joka perustuu vuosien 2019–2021 rekisteritietoihin.

Indeksit ja niiden eri osa-alueet kuvaavat laajasti sairauksien ja työkyvyttömyyden yleisyyttä hyvinvointialueilla suhteessa koko maan väestöön.

Hyvinvointialueiden väliset erot sairastavuudessa näkyvät erityisesti vakavien mielenterveysongelmien, alkoholihaittoihin liittyvien sairauksien, tuki- ja liikuntaelinten sairauksien sekä sepelvaltimotaudin yleisyydessä suhteessa koko maan keskiarvoon.

Pohjois-Savossa oli selvästi muita alueita ja koko maan tasoa enemmän sekä mielenterveyden että tuki- ja liikuntaelinten sairauksia.

Alkoholihaittoihin liittyvä sairastavuus oli korkeinta Pohjois-Karjalassa, ja selkeästi muita alueita korkeampi myös Etelä-Karjalassa. Myös sepelvaltimotauti oli yleisempi Etelä-Karjalassa kuin muilla alueilla.

Työkyvyttömyystiedot täydentävät kuvaa suomalaisten terveydestä

Kansalliseen terveysindeksiin kuuluva uusi työkyvyttömyysindeksi kuvaa työkyvyttömyyseläkkeeseen, sairauspäivärahaan ja ammatilliseen kuntoutukseen liittyviä alueellisia eroja.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuus oli suurin Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Sairauspäivärahan saaminen yli 3 kuukauden ajan on tavallisinta Keski-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Ammatilliseen kuntoutukseen myönnön saaneiden osuus oli suurin Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa, pienin Itä-Uudellamaalla ja Helsingissä.

Kelan erikoistutkija Kati Sarnolan mukaan työkyvyssä ja työkykyetuuksien saamisessa on eroja alueiden välillä.

– Indeksi kuvastaa väestön työkykyä, mutta siihen vaikuttaa myös palveluiden saatavuus. Ammatillisen kuntoutuksen hakeminen riippuu muun muassa siitä, kuinka hyvin sote-palveluihin pääsee, ja kuinka aktiivisesti kuntoutukseen ohjataan sekä miten eri kuntoutuspalveluja on saatavissa. Erityisesti kyse on siitä, onko alueella tarpeeksi lääkäreitä, sillä työkykyetuuksiin tarvitaan lääkärinlausunto. Jos alueella on lääkäripula, ammatillisen kuntoutuksen toteutuminen jää vähäiseksi, hän toteaa tiedotteessa.

Sairastavuuden ja työkyvyttömyyden taustalla on monia tekijöitä.

– Alueellisiin eroihin vaikuttavat palvelujen lisäksi esimerkiksi elintavat, työllisyys- ja taloustilanne sekä koulutus. Myös kulttuurisilla ja geneettisillä tekijöillä on merkitystä, Sarnola sanoo.

Terveysindeksi auttaa palvelujen suunnittelussa ja arvioinnissa

Kansallisen terveysindeksin tietokokonaisuus kuvaa sairauksista aiheutuvaa kuormitusta hyvinvointialueilla. Kuormitusta arvioidaan kustakin sairausryhmästä aiheutuvan kuolleisuuden, työkyvyttömyyseläkkeiden, elämänlaatuvaikutusten sekä kustannusten kautta.

– Indeksitietoa voi hyödyntää sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen, sosiaalietuuksien että hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta edistävien toimien suunnittelussa ja arvioinnissa, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen johtava asiantuntija, dosentti Päivikki Koponen.

Indeksin kehittäjät painottavat, että päättäjillä on keinoja muuttaa terveystilannetta. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää sosioekonomisesti heikommassa asemassa oleviin.

– Sairauksista aiheutuvaa kuormaa voidaan vähentää vaikuttamalla elinoloihin koulutuksella ja työllisyystoimin. Tehokkaimmat keinot perustuvat päätöksiin, joilla mahdollistetaan terveyttä ja hyvinvointia edistäviä elintapoja, esimerkiksi arkiliikuntaan kannustavalla aluesuunnittelulla sekä ilmaisilla tai kohtuuhintaisilla liikuntapalveluilla. Myös perusterveydenhuollon palveluiden saatavuuden ja hoidon jatkuvuuden vahvistaminen on tärkeää, Koponen sanoo.

Tupakointi vähenee Suomessa, yksi ryhmä erottuu

Suomalaiset tupakoivat yhä vähemmän. Tupakoivasta aikuisväestöstä valtaosa on vähentänyt polttamiensa savukkeiden määriä ja yhä harvempi tupakoi päivittäin. Myös tupakoinnin lopettaminen on yleistynyt.

Asia ilmenee tuoreesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Helsingin yliopiston seurantatutkimuksesta.

Koulutusryhmien välillä on edelleen havaittavissa selkeitä eroja, sillä havaitut muutokset tupakoinnissa ovat pienempiä vähemmän koulutetuilla kuin korkeasti koulutetuilla.

Tupakoinnin lopettaneiden osuus joskus tupakoineista oli vähän koulutetuilla miehillä vuosina 1978–1988 35 prosenttia, kun vuosina 2009–2018 se oli 43 prosenttia. Korkeasti koulutetuille miehille osuudet olivat 41 prosenttia ja 55 prosenttia.

Vastaavat osuudet vähän koulutetuille naisille olivat 30 prosenttia ja 46 prosenttia ja korkeasti koulutetuille naisille 42 prosenttia ja 62 prosenttia.

– Tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että toteutetut tupakkapoliittiset toimet ovat onnistuneet vähentämään väestön tupakointia. Terveyden eriarvoisuuden kaventamisen näkökulmasta on kuitenkin tarpeellista varmistaa, että käytössä on toimia, joilla tavoitetaan vähemmän koulutetut tupakoijat, sanoo erityisasiantuntija Otto Ruokolainen THL:stä tiedotteessa.

Tupakointi aiheuttaa yhteiskunnalle noin 1,3 miljardin menot. Tupakoinnin aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ovat noin 340 miljoonaa euroa. Tupakasta vieroitus on kustannustehokasta terveydenhuollolle.

Koska entistä suurempi osa tupakoijista tupakoi vähemmän, antaa se hyvät edellytykset tupakoinnin lopettamiseen ja siihen tulisi kannustaa aktiivisesti. Myös vähäinen tupakointi on terveydelle haitallista.

– Hyvinvointialueet ovat avainasemassa tupakoinnin lopettamisen palveluiden järjestämisessä ja tarjoamisessa ja voivat toimillaan kaventaa tupakoinnissa havaittuja suuria väestöryhmien välisiä eroja. Yksinkertainen tapa tavoittaa myös vähemmän tupakoivia on sisällyttää mini-interventio rutiininomaiseksi osaksi vastaanottotyötä, Ruokolainen toteaa.

Suomen tupakkalain tavoitteena on, että vuonna 2030 alle viisi prosenttia väestöstä käyttää tupakka- ja nikotiinituotteita. Tavoitteen saavuttaminen vaatii lisätoimia.

Tupakkapoliittiset toimet ovat keskittyneet pääosin kysynnän vähentämiseen esimerkiksi markkinointikiellolla, verotuksellisin keinoin sekä vähentämällä tuotteiden houkuttelevuutta. Näiden lisäksi tulisi jatkossa vaikuttaa myös tupakan tarjontaan.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan tupakan myyntipaikkoja on suhteessa asukasmäärään enemmän alueilla, joiden asukkailla on matalampi tulotaso. Nyt vastaava havaittiin myös Suomessa.

– Tulos kertoo siitä, että tupakka- ja nikotiinituotteiden myynnin luvanvaraisuus ei riitä itsessään ehkäisemään myyntipaikkojen kasautumista. Myyntilupajärjestelmää on kehitettävä, jotta se tukee tupakoinnin ehkäisyä ja lopettamista kaikissa väestöryhmissä, sanoo erityisasiantuntija Hanna Ollila THL:stä.